Tekijä: Jaakko Pirttiaho

Lamput palamassa?

Published on by Jaakko PirttiahoLeave a comment

”Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa.” (Luuk. 12: 35)

Jeesus kutsuu omiaan tinkimättömästi kristilliseen kilvoitteluun. Se tarkoittaa sitä, että otamme Jumalan Raamatussa ilmoitetun tahdon todesta. Kilvoittelu ilmenee sekä pyrkimyksenä tuntea kolmiyhteinen Jumala että sen seurauksena ilmenevänä hyvän tahtomisena toisille ihmisille.

Jeesus käytti vertauskuvaa palvelijasta, joka odotti isäntäänsä häistä lampun hohtaessa valoa. Isäntää tuli odottaa, sillä palvelija ei tiennyt, minä hetkenä hän palaisi kotiin. Jeesus siis kehoittaa meitä uutterasti toteuttamaan Jumalan tahtoa ja pyrkimään hyvään.

Meillä saattaa olla kiusaus ajatella, että kutsu kilvoitteluun, kasvuun ja pyhitykseen ei ole meitä varten, sillä olemme liian heikkoja. Saatamme heikkouden varjolla samalla kuitenkin pitää kiinni vääristä tavoistamme ja suosia niitä. Se ei ole todellista heikkoutta vaan vääränlaista vahvuutta.

Todellista heikkoutta on sen myöntäminen, ettei saa mitään hyvää aikaan ilman Jumalan myötävaikutusta. Se on sen ymmärtämistä, että Jumala saa aikaan oikeanlaisen kasvun ja myös tahton kristilliseen kilvoitteluun.

Annetaan siis Raamatun olla tinkimätön sanomassaan. Annetaan Jeesuksen sanojen kilvoittelusta ja ”valvomisesta” jäädä kaikumaan sydämemme kammioihin. Mutta samaan aikaan juostaan Hänen turviinsa ja luotetaan siihen, että Hän itse vaikuttaa meissä kaiken hyvän tahtonsa tapahtumisen.

Lamput palamassa tänäänkin – Jumalan sytyttämänä ja ylläpitämänä!

Ahdistuksesta seuraavaan

Published on by Jaakko PirttiahoLeave a comment

”Vaikka minä kuljen ahdingosta ahdinkoon, sinä annat minulle voimaa elää.” (Ps. 138: 7)

Daavid oli Jumalan sydämen mukainen mies. Hän oli saanut profeetta Samuelilta voitelun ja valtuutuksen Israelin kuninkaaksi vallassaolevan kuningas Saulin sijaan. Daavid oli rohkea uskon sankari, joka sopii monella tavalla Herran Jeesuksen esikuvaksi.

Tästä huolimatta Daavid joutui kärsimään paljon ja pitkiä aikoja. Tässä psalmin kohdassa hän kertoo elämänsä olevan yhtä ahdistusta, yhdestä toiseen. Ymmärrämme sen paremmin, kun mietimme, että hän joutui muun muassa pakenemaan Saulia henkensä pitimiksi kymmenen vuoden ajan.

Vaikka monet Daavidin lauluista ja runoista ovat mahtipontisia ja Herraa ylistäviä, paljon on myös niitä tekstejä, joissa hän kokee syvää yksinäisyyttä ja ahdistusta. Monesti hän toteaa olevan kuoleman partaalla; masennus ja toivottomuus taisi olla Daavidille tuttuja tunteita.

Miksi Jumala salli Daavidille niin raskaita vaiheita? Luulen, että jokainen syvä koettelemus ja lamaannuttava masennus sitoi Häntä yhä vahvemmin Jumalaansa. Kaiken siunauksen keskellä hän ymmärsi olevan vain ja ainoastaan Jumalan varassa. Jumalalle hän antoi kiitoksen hyvistä päivistään ja Hänelle hän huusi pimeyden varjoista.

Ehkä siinä onkin se salaisuus, miksi Raamattu arvostaa Daavidia niin syvästi. Kaikkien syvien epäonnistumistenkin ohella hän odotti Jumalalta pelastusta vaikeuksista ja kaikkea hyvää. Ehkä vaikeudet olivat opettaneet hänelle, ettei palatsien loistot vaan yhteys elävään Jumalaan toi onnen ja tyytyväisyyden. Niin, hän saattoi sanoa, että Jumala tyydyttäisi hänen sielunsa keskellä vihollisiakin.

Luokoon Jumala meihin samaa uskoa. Olkoon Jumala meille enemmän kuin ilot ja surut, enemmän kuin kaikki näkyvä.

P1090508_ahdistuksestaseuraavaan

Elämä Jumalan huolenpidossa

Published on by Jaakko PirttiahoLeave a comment

”Anna tiesi Herran haltuun, turvaa Häneen. Hän pitää sinusta huolen!” (Ps. 37: 5).

Kun elämä näyttää umpikujalta ja käsissä on vain sydämen sirpaleita, on hyvä luovuttaa koko elämä Jumalan käsiin. Hän ei ota luokseen vain hyvinvoivia ja onnistuneita ihmisiä; Hänen sydämensä sykkii sivuun jääneille ja raskaiden painojen alla kituuttaville ihmisille.

Jeesus on herrasmies, Hän ei tunkeudu elämäämme väkisin. Pikemminkin Hän armollaan ja lempeällä rakkaudellaan houkuttelee meitä antamaan ohjakset Hänelle. Hän haluaa johtaa meitä ja antaa meille yltäkylläisen elämän.

Ei ole sellaista pimeyttä, jonne Herra Jeesus ei tulisi pelastamaan omaansa. Ei ole etäisyyttä eikä estettä, jota Hän ei pystyisi ylittämään. Ei ole myöskään ongelmaa, joka olisi Hänelle liian vaikea.

Niin, Jumala on luvannut pitää meistä huolen. Hän päivittäin pyytää meitä luottamaan Häneen ja odottamaan Häneltä kaikkea hyvää. Ja kun huudamme Herraa avuksi ja odotamme pelastusta yksin Häneltä, se toivo ei petä.

Kaikki taivaan aarteet

Published on by Jaakko PirttiahoLeave a comment

”Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään.” (Kol. 2: 9)

Kun elämä näyttää kurjaa puoltaan, riisuu ja lyö, on vaara alkaa katsoa omaa elämäänsä häpeästä ja mitättömyydestä käsin. Jos en voi kokea elämässäni tällä hetkellä riemua ja voimaa, saatan vajota vääränlaiseen heikkouden kehään.

Mitä Raamattu sanoo? Paavali toistuvasti ja hartaasti rukoili kaikkien Jumalan lasten puolesta, että he ymmärtäisivät, minkä lahjan he ovat saaneet – jos he sen ymmärtäisivät, he tulisivat täyteen Jumalan täyteyttä.

Tiedäthän taistelujesi keskellä, että Jumala on antanut sinulle parhaimman aarteensa, oman poikansa Jeesuksen Kristuksen? Avatessamme Hänelle sydämemme, omistamme kaiken mitä Hänellä on. Jeesus ottaa omakseen meidän syntimme, pahuutemme, kapinamme ja häpeämme. Ja Hän antaa meille oman puhtautensa, pyhyytensä, kirkkautensa ja voimansa. Hän myös lupaa olla kanssamme, pitää meistä huolta ja johtaa sekä kantaa meitä arjessamme.

Kaikki taivaan aarteen ovat siis ulottuvillasi tänään. Ne eivät vaadi sinulta parempaa elämää tai parempia lupauksia. Ne on annettu sinulle lahjana pysyvästi ja kattavasti. Ja ne mullistavat kaikkea entistä ja tuovat uusia tuulia tullessaan. Taivaan aarteet ovat juuri sinun, sillä aarteiden omistaja on ottanut sinut omakseen ja jakanut rikkautensa sinulle. Evankeliumi on uskomaton ilouutinen.

DSC08902

Miksi aina epäonnistun?

Published on by Jaakko PirttiahoLeave a comment

”Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää.” (Ef. 4: 23,24)

Miksi yhä uudestaan epäonnistun ja lankean samoihin synteihin? Miksi synti houkuttaa edelleen samalla tavalla kuin alussa ja miksi en ole onnistunut voittamaan kurjia ja tuhoisia ongelmiani? Miksi Raamattu opettaa pyhityksestä, kun se ei kerran minun elämässäni pidä paikkaansa? Olenko jotenkin liian huono kristitty?

Raamattu opettaa näistä kipeistä kysymyksistä, että meissä uskoontulleinakin asuu edelleen vanha osa / vanha ihminen / ”liha”, joka tahtoo tehdä syntiä ja välttelee Jumalan tahtoa. Se on meissä loppuun saakka, eikä sitä voi muuttaa paremmaksi.

Moni yrittää voittaa paheensa käyttämällä vanhan ihmisensä kykyjä ja voimaa ja on tuomittu epäonnistumaan. Vilpitön kristitty ponnistaa tahtonsa äärimmilleen ja tekee yhä uusia lupauksia paremmasta elämästä vain huomatakseen, että päätyy rähmälleen samoihin ongelmiin.

Miksi siis kristitty epäonnistuu kasvamaan pyhityksessään? Vastaus on siinä, että hän yrittää pyhittyä omin voimin. Jumala sen sijaan tahtoo osoittaa meille, että evankeliumi antaa lahjana myös pyhityksen. Jumala tahtoo osoittaa itseensä väsyneelle ihmiselle, että evankeliumissa on voima muuttaa meitä Herran Jeesuksen kaltaisuuteen. Tämä prosessi on kuitenkin elinikäinen ja siinä jäädään parhaimmillaankin kesken.

Pyhityksen kipein ja tärkein askel on siis huomata oma loputon pyhityksen puute. Kun kristitty ymmärtää lukuisista kipeistä kokemuksistaan, ettei voi itseään muuttaa paremmaksi, hän on uuden löytämisen edessä; Herra Jeesus haluaa olla hänen voimanaan.

miksiaina