Jeesus tuntui opettavan opetuslapsiaan ja muuta kansaa aina hyvin yksinkertaisella tavalla. Ehkä Hän tiesi, ettei Hänen kuulijakuntansa pystyisi omaksumaan vaikeampaa ”teologista” puhetta? Tai ehkä Hän tiesi, että syvimmät totuudet ovat perin yksinkertaisia?

Jeesus kehotti meitä seuraajiaan yhä toistuvasti kääntymään lastenkaltaisiksi. Ja Hän opetti kaiken hengellisyyden kumpuavan siitä todellisuudesta, että me ymmärrämme tarvitsevamme Häntä. Miten helppoa opetusta mutta samalla liian yksinkertaista?

Jo edesmennyt rovasti Wilhelm Malmivaara kiteytti kristinuskon ytimen seuraavaan ajatukseen (vapaasti mukailtuna): On syntinen ihminen ja on Kristus. Ja Jumala yrittää jatkuvasti sovittaa näitä kahta yhteen. Voiko sen paremmin ja yksinkertaisemmin sanoa?

Vierastan syvästi vaikeita opillisia malleja pelastuksen tai pyhityksen suhteen. Ahdistun alkaessani lukemaan joitain 5 kohdan synninvoittamisluetteloita. Niilläkin on paikkansa ja omat fooruminsa. Mutta yksittäinen Jumalan oma kaipaa kuulla hyvin yksinkertaista sanomaa Kristuksesta.

Palaan Jeesuksen opetuksiin. Hänen ympärillään oli jatkuvasti ihmisten kuhina ja eniten epäonnistuneet hakeutuivat Hänen seuraansa. Hän ei antanut heille paperitulosteita miten saavuttaa syvempi hengellinen elämä – Hän itse oli Elämä, jota ihmiset kaipasivat. Mikään ei ole muuttunut tänäänkään. Jeesus on kaiken keskus ja kun yksittäinen ihminen uskaltaa uskoa Häneen syntiensä sovittajana ja Elämän lähteenä, siinä on kaikki. Me olemme aina yhtä tarvitsevia, vailla elämää. Jeesus puolestaan on rikas antaja ja meidän Vapahtajamme. Kun opetuksemme nostavat Jeesuksen ihmisten nähtäville, silloin sydänten usko syttyy. Silloin syntinen ihminen ja suuri Vapahtaja kohtaavat.