Halvaantunut hyppää jaloilleen

”Mies istui kuuntelemassa Paavalin puhetta, kun Paavalin katse pysähtyi häneen. Paavali huomasi, että mies uskoi voivansa parantua. Hän sanoi kovalla äänellä: `Nouse seisomaan! Oikaise jalkasi.´Mies hypähti pystyyn ja käveli” (Apt. 14:9,10).

Otan nyt kantaa vaikeaan ja mielipiteitä jakavaan aiheeseen. Tarkoitus on kysyä, voiko Jumala parantaa ja jos voi, niin millä edellytyksillä? Tästä aiheesta on saatavilla niin kirjavaa opetusta, ettei mukana meinaa pysyä.

Siteeraamaani raamatunkohtaa muutaman muun ohella käytetään sen näkemyksen tukemiseksi, että ihmisessä itsessään tulee olla usko parantua, jotta Jumala voi toimia. Mutta lue tarkasti mitä tapahtui: Paavali julisti Sanaa, mies kuuli sen ja uskoi. Mitä Paavali opetti? Sitä samaa evankeliumia, josta meillä on puhenäytteitä sekä hänen että Pietarin opettamana koko apostolien tekojen pituudelta! Paavali opetti sitä Jeesus-keskeistä armon evankeliumia, josta Pietari puhui Korneliuksen talossa ja jonka johdosta Pyhä Henki laskeutui kuulijoiden päälle. Ajattele: Pietari kertoi Jeesuksesta ja Henki synnytti herätyksen.

Apostolien tekoja käytetään joskus perusteena erilaisten parantumiskokousten markkinoimiseksi. On totta, että Jumala vahvisti evankeliumin monenlaisilla ihmeillä ja uskon Hänen pystyvän siihen tänäänkin. Mutta apostolit eivät yhdessäkään puheessa eivätkä missään toiminnassaan keskittyneet parantamisihmeisiin. He keskittyivät ylivoimaisesti tärkeimpään – Kristuksen Jeesuksen esille tuomiseen. He opettivat Jeesuksen kuolleen kuulijoiden syntien puolesta ja kehottivat heitä turvautumaan Häneen uskossa. He siis keskittyvät evankeliumiin. Ja tähän sanomaan Pyhä Henki yhtyi ja vahvisti sen ihmeillä.

Paavalin parantama mies uskoi, koska evankeliumi näytti hänen sydämelleen ristiinnaulitun ja ylösnousseen Kristuksen. Julistettu Jumalan Sana vaikutti hänessä uskon ja sen Paavali huomasi. Suurimpana ihmeenä oli se, että mies alkoi uskoa Jeesukseen Vapahtajanaan ja hän pääsi sisälle pelastukseen. Se sama usko syntyi myös Korneliuksen talossa. Pääasiaan pitäminen pääasiana on siis tärkeintä.

Lopuksi on pakko sanoa vielä pieni mutta tärkeä huomio. Jos Jumala joskus parantaa sairaan minun kauttani, luultavasti pullistun ylpeydestä ja nousen metrin muita korkeammalle. Siihen eivät apostolit sortuneet. Kun Paavalia oltiin nostamassa korokkeelle parantumisihmeen jälkeen, hän sanoi olennaisimman: ”Mitä te oikein teette? Ihmisiä me vain olemme, samanlaisia kuin tekin.” Hyvä muistutus.

IMG_9140_valmis

Jumalan nimen voima

”Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä” (Joh. 17:11).

Jumala ilmoitti Moosekselle nimensä ”Ehjee”, kun hän oli saanut kehotuksen viedä Israelin kansa pois Egyptin orjuudesta. Mooses näki oman kelvottomuutensa ja kysyi tarkalleen ottaen ”MITÄ Sinun nimesi on? Kaikki tiesivät silloin Jumalan nimen, mutta Mooses kysyi siis: ”Jumala, asetat minut mahdottomaan tilanteeseen ja tehtävään. Kerro minulle ja meille millainen olet!” Mooses sai vastauksen, joka suomennetaan sanoilla ”Minä olen se, joka olen. Tämä vastaus tarkoitti: ”Mooses, Minä olen Jumala, Minä olen aina ollut, olen kaiken inhimillisen laskelmoinnin yläpuolella ja pystyn tekemään mitä vain. Voit luottaa Minuun.”

On tärkeää huomata, että Johanneksen evankeliumissa Jeesus käyttää itsestään tätä samaa Jumalan nimeä ”EHJEE” tai toista, ”ANI HU”, eli Minä olen. Ne toistuvat evankeliumissa peräti 24 kertaa. Hän ilmoitti olevansa ihmisen lisäksi se sama Vanhan Testamentin Jumala, jota juutalaiset palvelivat.

Jumalan nimi edustaa sitä millainen Hän on ja mihin Hän pystyy. Hänen nimensä on annettu meille lohduttamaan meitä. Juutalaiset varoivat Jumalan nimen käyttöä niin, että Jumalan ominaisuudet unohtuivat ja sijaan jäivät kirjanopettajien opetus käskyjen täyttämisestä ja ihmisen osuudesta.

Jeesus tuli jälleen ilmoittamaan Jumalan nimen (j. 6) eli ilmoittamaan kuka Jumala on ja millainen Hän on suhteessaan ihmiseen. Nimittäin Hän on laupias ja armahtava. Hänen luokseen saa tulla epäonnistunut ja syntinen ihminen. Ja kun näemme elämämme pelkkänä ongelmakasana, niin Pyhä Henki osoittaa meille Jumalan nimeä ja vakuuttaa, että Hän on paljon enemmän kuin tarvitsemme ja voi tehdä paljon suurempia kuin pystymme kuvittelemaan.

Lainaan lopuksi Per-Olof Malkin suurenmoista kirjaa nimeltä Jeesuksen jäähyväisrukous: ”Jumalan nimessä oleminen on verrattavissa talossa olemiseen tai huoneessa olemiseen. Et sinä muutu miksikään, kun astut kotiovestasi sisään. Mutta yhtäkkiä sinulla on vain katto, seinät ja lattia ympärilläsi. Ne suojaavat tuulilta ja pakkasilta. Ilman niitä sinä kuolisit kylmyyteen. Näin Jumalan nimi on kuin huone, jossa ollaan turvassa. Hän on ja Hänen omansa ovat Hänessä.”

Jumalannimenvoima_IMG_9407

Häpeän kantajat tuovat herätyksen

”Katso, kun tuo aika tulee, minä tuhoan kaikki sortajasi. Minä pelastan sinut, tuon ontuvat ja karkotetut kotiin. Kaikkialla, missä he ovat kantaneet häpeää, minä nostan heidät kunniaan.” (Sef. 3:19)

Älä ymmärrä minua niin, että olisin varastamassa Israelin kansan lupauksia Jumalan seurakunnalle. Mutta uskon, että Jumalan olemus heijastelee kirkkauttaan Vanhassa Testamentissa myös meille kristityille ja meillä myös on lupa uskoa hänen lupauksiinsa.

Monet kantavat valtavia syyllisyyden ja häpeän kuormia. Monien kristittyjenkin häpeä on niin suurta, etteivät he uskalla puhua siitä kenellekään. Häpeä on tunnetta, että olen huono, pahempi kuin toiset. Lukuisat kipeät kokemukset tai sisimmässä repivät taistelut ovat saattaneet jättää ihmisen häpeän alle ja sen vangiksi. Heitä on tuhansia kristillisten yhteisöjen ulkopuolella ja valtava määrä myös sisäpuolella. Häpeää kantavat lukemattomat sekä riviseurakuntalaiset että hengellisen työn tekijät. He pelkäävät, että joku päivä joku näkee heidän huonommuuteensa. Kuka pelastaa häpeän kantajat?

Minä vilpittömästi ajattelen, että Jumala tuo herätyksen ajat vielä Suomenkin kansalle. Se on armoherätys ja siinä Jumala käyttää juuri niitä ihmisiä, jotka ovat ontuvia, karkotettuja ja häpeään vangittuja. Jumala tulee vapauttamaan heidät suunnattomalla armollaan. Hän tulee sellaisten ihmisten luokse evankeliumin Sanallaan ja kutsuu heitä ulos vankilastaan. Jeesus vapauttaa heidät sellaisista taakoista, joista he eivät itse olisi voineet päästä vapaaksi.

He saavat olla Kristuksen kohdanneina täynnä Hänen armoaan. He eivät tuo esille itseään vaan julistavat sitä, miten suuri ja rakastava on Jeesus ja mitä Hän voi tehdä jokaiselle särkyneelle ja häpeän painamalle ihmiselle. Kun Jeesus nostetaan esille kuin Mooseksen pronssikäärme, ihmiset katsovat Häneen, pelastuvat ja uudistuvat.

Jumala tuntuu läpi Raamatun ilmoittavan: ”Minä painan ylhäiset alas ja korotan alhaiset ylös.” Jos olet yksi häpeän kantaja, Jumala tulee nostamaan sinut kunniaan. Hänen armonsa evankeliumi tekee sen. Ja luulen, että tulet julistamaan elämälläsi Jumalan suunnatonta kirkkautta.

SAMSUNG CSC

Älä unohda evankeliumia!

”Veljet, minä palautan mieleenne se evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen teille julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi.” (1. Kor. 15: 1,2)

Rovasti Olavi Peltola kerran sanoi minulle, että evankeliumi on historian valossa hukkunut aina 30 vuoden välein. Hän sanoi, että jokaisen sukupolven pitää löytää se uudelleen. Paavalinkin tuli kirjoittaa nämä herättelevät sanat perustamalleen seurakunnalle, jossa hän oli vaikuttanut pitkiä aikoja ja opetuksellaan sitä rakentanut. Hän herätteli heitä palaamaan evankeliumin perustalle.

Evankeliumi on Jumalan sädehtivä kirkkaus, se on Jumalan voima ja Raamatun keskeisin ilmoitus. Evankeliumi on niin yksinkertainen ja vapauttava ilosanoma, että me kristityt aina olemme hukkaamassa sen tai lisäämässä siihen jotakin omaamme. Mutta jos yrität varmistella evankeliumin sanomaa ihmisrajoituksin, menetät sen voiman.

Mitä evankeliumi on? Se on sanoma siitä Jumalan rakkaudesta, joka tuli alas meidän syntisyyteemme ja kärsimykseemme. Me emme päässeet ylös Jumalan luokse, niinpä Hän laskeutui meidän tasollemme. Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa ja Hän otti vapaaehtoisesti meille kuuluvan rangaistuksen. Jeesus otti harteilleen kaikki meidän syntimme ja Jumala tuomitsi hänet niiden vuoksi kuolemaan kirotun ja jumalattoman kuoleman.

Evankeliumi julistaa meille tänään: Jumala poisti Hänen ja meidän väliltämme kaikki esteet ja ylitti synnin kuilun puolestamme. Evankeliumi kuuluttaa syntiselle ihmiselle Jumalan anteeksiantamusta, armoa ja rakkautta. Evankeliumi vakuuttaa pimeydessä olevalle ihmiselle: sinun ei tarvitse ottaa askeleita kohti valoa vaan Jumala on tullut sinun pimeyteesi.

Tiedän: Missä on parannuksenteko ja ihmisen kilvoittelu ja osuus? Kun evankeliumi saa loistaa vapaalla ja jumalallisella kirkkaudellaan, JOS se todella saa olla ilman ihmisten tekemiä ehtoja ja rajoituksia ja jos armo todella voi olla todellista Jumalan armoa, niin silloin voidaan ottaa huomioon kaikki muut asiat. Evankeliumi synnyttää halun jatkuvaan parannuksentekoon, kilvoitteluun ja toisten palvelemiseen.

Evankeliumi saa meidän sydämen katseemme meitä rakastavaan Jeesukseen ja siinä yhteydessä armo vaikuttaa meissä Jumalan tahdon mukaisia asioita. Ihminen palvelee ilolla sekä Jumalaa että lähimmäisiään. Vapautettuna ja rakastettuna hän rakastaa toisia.

Emmehän rajoita evankeliumia?

Laituri auringonlaskussa

Koko painosi kestävä Kulmakivi

”Tulkaa hänen luokseen, elävän kiven luo, jonka ihmiset ovat hylänneet mutta joka on Jumalan valitsema ja hänen silmissään kallisarvoinen” (1. Piet. 2:4)

Tällä kivellä tarkoitetaan Jerusalemin temppelin perustuksissa olevaa kulmakiveä. Kulmakivi oli aina kahden seinän yhtymäkohdassa ja ilman niitä rakennus olisi sortunut. Rakennusta rakennettaessa kulmakivi oli siis rakennuksen tärkein kivi. Siksi se valittiin huolella, jotta se kestäisi koko rakennuksen painon. Jotkut sekoittavat tämän huippukiveen, joka puolestaan holvikaaren ylin kivi. Tämän kiven piti kestää reunakivistä siihen kohdistuva paine.

Jerusalemin temppelissä käytettiin kulmakivinä valtavia, sitä varten kalliosta lohkaistuja kiviä, joiden pituus oli 12 metriä, leveys 3.5 metriä ja paino muistaakseni yli 5000 kg. Näin kerran kuvan tuollaisesta kivestä ja havahduin: tuo kivi on niin valtavan iso, että se kestää meidän koko painomme. Se kivi ei sorru vaikka uskaltaisimme koko painollamme astua sen päälle.

Alitajuntaamme hiipii salakavalasti sellainen ajatus, että jos minä ihan tällaisena kuin tänään olen, laittaisin kaiken luottamukseni yksin Jeesuksen varaan, Hän ei kestäisi minua. Syntini ja pahuuteni painaisivat liikaa. Mutta ajattele tuota valtavaa kulmakiveä, joka on vielä koeteltu ottamaan vastaan rakennuksen koko painon. Tuo rakennus olemme me, kristillinen seurakunta. Me jokainen olemme kiviä Jumalan temppelissä ja kulmakivi kannattaa meidän kaikkien painoa.

Jumala pyytää meitä astumaan Jeesuksen varaan koko painollamme. Ei vain toisella jalalla ja itse pitäen osan painostamme omien voimiemme varassa vaan koko meidän menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus tulee laittaa Hänen kannettavakseen. Koska Jeesus kestää. Ja jos joku päivä uskallat astua Jeesus-kiven päälle, huomaat, että se todella kannattaa sinua. Jotkut tosin epäuskossaan hylkäsivät tämän kiven mutta usko sinä. Sillä se paino, jonka annat Kristukselle, se on sinulta itseltäsi pois.

SAMSUNG CSC