“Veljet, minä palautan mieleenne se evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen teille julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi.” (1. Kor. 15: 1,2)
Rovasti Olavi Peltola kerran sanoi minulle, että evankeliumi on historian valossa hukkunut aina 30 vuoden välein. Hän sanoi, että jokaisen sukupolven pitää löytää se uudelleen. Paavalinkin tuli kirjoittaa nämä herättelevät sanat perustamalleen seurakunnalle, jossa hän oli vaikuttanut pitkiä aikoja ja opetuksellaan sitä rakentanut. Hän herätteli heitä palaamaan evankeliumin perustalle.
Evankeliumi on Jumalan sädehtivä kirkkaus, se on Jumalan voima ja Raamatun keskeisin ilmoitus. Evankeliumi on niin yksinkertainen ja vapauttava ilosanoma, että me kristityt aina olemme hukkaamassa sen tai lisäämässä siihen jotakin omaamme. Mutta jos yrität varmistella evankeliumin sanomaa ihmisrajoituksin, menetät sen voiman.
Mitä evankeliumi on? Se on sanoma siitä Jumalan rakkaudesta, joka tuli alas meidän syntisyyteemme ja kärsimykseemme. Me emme päässeet ylös Jumalan luokse, niinpä Hän laskeutui meidän tasollemme. Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa ja Hän otti vapaaehtoisesti meille kuuluvan rangaistuksen. Jeesus otti harteilleen kaikki meidän syntimme ja Jumala tuomitsi hänet niiden vuoksi kuolemaan kirotun ja jumalattoman kuoleman.
Evankeliumi julistaa meille tänään: Jumala poisti Hänen ja meidän väliltämme kaikki esteet ja ylitti synnin kuilun puolestamme. Evankeliumi kuuluttaa syntiselle ihmiselle Jumalan anteeksiantamusta, armoa ja rakkautta. Evankeliumi vakuuttaa pimeydessä olevalle ihmiselle: sinun ei tarvitse ottaa askeleita kohti valoa vaan Jumala on tullut sinun pimeyteesi.
Tiedän: Missä on parannuksenteko ja ihmisen kilvoittelu ja osuus? Kun evankeliumi saa loistaa vapaalla ja jumalallisella kirkkaudellaan, JOS se todella saa olla ilman ihmisten tekemiä ehtoja ja rajoituksia ja jos armo todella voi olla todellista Jumalan armoa, niin silloin voidaan ottaa huomioon kaikki muut asiat. Evankeliumi synnyttää halun jatkuvaan parannuksentekoon, kilvoitteluun ja toisten palvelemiseen.
Evankeliumi saa meidän sydämen katseemme meitä rakastavaan Jeesukseen ja siinä yhteydessä armo vaikuttaa meissä Jumalan tahdon mukaisia asioita. Ihminen palvelee ilolla sekä Jumalaa että lähimmäisiään. Vapautettuna ja rakastettuna hän rakastaa toisia.
Emmehän rajoita evankeliumia?
