Kristityn valtava omaisuus

”… ja että Hän valaisisi teidän sisäiset silmänne…” (Ef. 1: 18)

Paavali rukoilee kristittyjen puolesta, että he saisivat nähdä sydämen silmin, miten valtavasti Jumala on siunannut heitä Kristuksessa. Sydämellä näkeminen tarkoittaa sisäistä, Jumalan Hengen antamaa ymmärrystä.

Tiedäthän, että Jumala on antanut sinulle valtavan omaisuuden? Hän on antanut sinulle Kristuksen ja siinä lahjassa sinulla on syntien anteeksiantamus, Jumalan rakkaus ja hyväksyntä, Jumalan johdatus, uskollisuus, Pyhän Hengen voima ja määränpäänä odottava paikka taivaassa.

Monesti me näemme vain ulkoisilla silmillämme omat puutteemme, syntimme, vaikeutemme ja kärsimyksemme. Niiden näkeminen masentaa ja vie pohjaa uskoltamme.

Tarvitsemme Jumalan antamaa sisäistä näkökykyä. Tarvitsemme jatkuvasti kuulla evankeliumia eli Jumalan ilosanomaa ja omistaa sen omalle kohdallemme. Silloin – keskellä köyhyyttämme – ymmärrämme olevamme onnellisia ja rikkaita. Silloin tajuamme, että meillä on ikään kuin Jumalan antama pankkitili, jota saamme vapaasti käyttää.

Kun meillä on Jeesus, meillä on kaikki mitä tarvitsemme tänään – ja myös huomenna.

Yksin armosta

”Hänestä on teidän oleminen Kristuksessa Jeesuksessa. Hänet on Jumala antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi, jotta tapahtuisi, niin kuin on kirjoitettu: `Joka kerskaa, kerskatkoon Herrasta´” (1. Kor. 1:30,31).

Kristinuskossa Jumala on aina antaja ja ihminen vastaanottaja. Kristinuskossa ei ihminen löydä Jumalaa vaan Jumala löytää ihmisen.

Jumala lahjoittaa ihmiselle uskon ja silloin ihminen saa nähdä Kristuksen ihanuuden. Jumala antaa ihmiselle synnit anteeksi ja ottaa hänet lapsekseen yksin armosta, Jeesuksen ristin tähden.

Monet kristityt ajattelevat, että elämä kristittynä on kiinni omista voimista tai kyvyistä. Mutta ei, elämä Kristuksen yhteydessä ja sitä seuraava pyhityskin on kaikki Jumalan omaa työtä, eli armoa.

Myös tahto rukoilla ja tutkia Raamattua annetaan kristitylle lahjana. Jumala vaikuttaa sen Henkensä kautta kristityn sydämessä. Jumalan valtakuntaa edistävä työkin on Jumalan armon vaikutusta, siinä kristityt saavat olla puhtaasti Jumalan armon välikappaleina.

Mikä on siis ihmisen osuus? Vastaanottaminen eli eläminen Jumalan armon varassa. Ja siitä syntyvä kiitollisuus.

Rakkauden haudalla

”Jeesuksen ristin luona seisoi hänen äitinsä ja tämän sisar sekä Maria, Kloopaksen vaimo, ja Magdalan Maria” (Joh. 19:25).

Siinä he seisoivat ja katselivat ristiinnaulittua Jeesusta. Heidän maailmansa oli romahtamassa. Maailmaan tulleen todellisen valon säihke oli sammumassa. Rakkaus teki kuolemaa.

He olivat rakkauden haudalla. Hän, joka oli antanut elämälle merkityksen ja uuden suunnan, Hän, jonka rakkauden piirissä oli tuntua jonkun suuremman täyttymyksestä, oli kuolemassa. Avuttomina he katsoivat avutonta Jeesusta. Suru oli viiltävää ja toivottomuus valtasi mielialat.

Rakkauden haudalta oli reilun puolentoista vuorokauden matka ylösnousemuksen ihmeeseen. Jeesuksen seuraajat saivat todistaa jotain uskomatonta: heidän mestarinsa nousi todella fyysisesti kuolleista.

Mitä se tarkoitti Jeesuksen äidille Marialle? Mitä se tarkoitti opetuslapsille? Jeesus osoitti olevansa kuolemaa suurempi, Jumalan Poika – Jumala itse. Se tarkoitti sitä, että Jeesuksen sanat olivat olleet totta. Hän todella avasi omilleen läheisen ja turvallisen suhteen Isään. Hän olisi heidän veljenään kaikessa heidän kanssaan, jokaisena päivänä.

Rakkaus nousi haudastaan – sinua varten. Kaikki mitä Jumala teki, Hän teki sen sinua ajatellen.

Jeesus elää tänään sinun asiasi sydämellään. Hän on ottanut syntisi kokonaan pois ja jakaa joka päivä jumalallista armoa ja toivoa elämääsi.

Jos Rakkaus olisi pysynyt haudassa, olisimme toivottomia. Mutta Hän murtautui kuoleman kylmästä otteesta – syleilläkseen sinua ja antaakseen sinulle perinnön, jota ei kukaan voi ryöstää sinulta.

Jumala ei pysty pelastamaan minua?

”Herra, kuinka paljon minulla onkaan ahdistajia! Monet nousevat minua vastaan. Monet sanovat minusta: `Ei ole hänellä pelastusta Jumalassa´” (Ps. 3: 2-3).

Jumalan lapsen tie on monesti kivinen. Matkalle mahtuu vaikeuksia, joita ei alussa olisi uskonut kokevansa. Tie vie joskus läpi kuivien erämaiden ja liian suurten vuoristojen.

Daavid huusi Jumalalleen, että hänellä oli liian paljon vastustajia. Niin mekin monesti koemme. Vastustajajina ei ole vain toiset ihmiset, vaan oma sisin, ”liha” ja pimeyden voimat. Niiden vastustajien kanssa usko on kovilla.

Usko saattaa hiipuu liian kovissa taisteluissa ja kääntyy epäuskoksi. Ajatuksemme alkavat silloin kiertää kehää: ”Ei Jumalakaan pysty pelastamaan minua.” Silloin tarvitsemme toistemme tukea ja lapsenomaista heittäytymistä Raamatun lupausten varaan.

Daavid jäi ahdistuksessaan odottamaan Jumalaa. Ehkä hän oli kokenut aiemmin elämässään vastaavia liian suuria ahdistuksia ja nähnyt, kuinka Jumala oli ajallaan kuljettanut hänet niiden lävitse. Siksi hän saattoi sanoa: ”Sinä olet kunniani, sinä nostat minun pääni pystyyn” (j. 4).

Miten lohdullinen ajatus. Epäusko kääntää meidän katseemme alas itseemme. Mutta Daavid tunsi Jumalan, joka kykenee armollaan ja voimallaan nostamaan katseemme ylös Häneen.

Kun katseemme on Jumalassa, jaksamme tämän päivän haasteemme. Tiedämme, että Jumala kyllä pelastaa meidät.

Jumala on pelastajani

”Katso, Jumala on pelastajani. Minä olen turvassa enkä pelkää, sillä Herra, Herra on minun väkevyyteni ja ylistyslauluni. Hän tuli minulle pelastukseksi.” (Jes. 12:2)

Minä olin syntieni tähden kadotettu ja väärien valintojeni tähden särkynyt. Sinä tulit luokseni, otit kädestäni kiinni ja nostit minut pelastuksen kalliolle.

Olin pelokas ja turvaton. Olin hylätty, olin itsekin jo hylännyt itseni. Mutta Sinä levitit kätesi ympärilleni, Sinun sylisi antoi minulle turvan. Sinun rakkautesi karkoitti pelkoni, sinun vahvuutesi voitti huoleni.

Minä olin liian heikko korjatakseni itseäni. En osannut. Mutta Sinä tulit juuri silloin, kun olin huonoimmillani ja otit minun ongelmani itsellesi. Sinä hymyilit minulle kun kyynelin keräsin sirpaleitani, Sinun uskostasi minäkin sain uskon.

Sinä muutit sieluni laulun. Katsoin sivusta, mitä Sinä puolestani teit ja sisälläni syntyi uusi sävel.

Sinä löysit yhden kadotetun. Lupasit pitää minut turvassa ja kantaa minut perille. Sinä olet Jeesus minun Pelastajani.