Älä pelkää

“Sinä tulet luokseni, kun huudan sinua ja sanot: `Älä pelkää.´” (Val. 3:57)

Yhtenä iltana, tässä vähän aikaa sitten, tappelin lasteni kanssa ja olin jo ihan neuvoton. Tunsin olevani maailman surkein isä ja ihminen. Sain viimein lapset nukkumaan, menin keinutuoliin enkä osannut kuin itkeä. Epäonnistumisen tunne valtasi taas kuin kuristava pakkopaita.

Ajatteletko koskaan, että Jumalan ihanat lupaukset eivät voi koskea sinua, kun olet niin epäonnistunut tai niin kaukana Jumalasta? Toivoisitko kuitenkin Jumalan lupausten voivan laskeutua sinne missä sinä tänään olet? Tuona iltana minä koin niin. Koen sitä paljon elämässäni.

Lainaamani jakeen tausta on poikkeuksellisen pimeä. Siinä yksi Jumalan lapsi kuvaa henkilökohtaista ja koko kansaa koskevaa totaalista epäonnistumista, syntisyyttä ja siitä seuraavaa kärsimystä. Hän sanoo jopa, että “Kauhu tulvi pääni yli, minä ajattelin: loppuni on tullut” (3:54). Siinä tilanteessa hänelle jää yksi kortti käteen: huutaa Jumalaansa avuksi.

Olen kirjoittanut tästä aihepiiristä ehkä jo liiankin monta tekstiä. Mutta haluan edelleen viestittää kärsivälle ja toivottomalle lukijalle: uskalla tänäänkin huutaa Jeesusta auttamaan sinua. Älä anna minkään tunteen, pelon, riittämättömyyden tai kokemuksen estää tuota avutonta, sydämestä lähtevää avunhuutoa.

Sillä siellä missä taivas kuulee yhdenkin avunhuudon, apu on jo lähetetty. Apu tulee ihmeellisen Vapahtajamme kautta, Hän tulee luoksemme – tavalla tai toisella – ja sanoo lempeästi: “Älä pelkää.” Voi miten nuo Hänen sanansa saavat helvetin portit vapisemaan. Ja kuinka ne saavat sielun korkeimmat laineet tyyntymään: Minun Jumalani on kuullut huutoni ja Hän pitää minusta huolen.

Kuvaamanani iltana minä nimenomaan pelkäsin. Ja pelkoni muuttui kauhuksi. Käperryin kasaan ja olin avuton. Sitten vapisevin käsin luin tuon alkuun laittamani raamatunjakeen ja ymmärsin jälleen, että Jumala haluaa meidän itkevän Hänen olkapäätään vasten ja kohdistavan huutomme nimenomaan Hänelle. Hän astuu näissä “Älä pelkää” -sanoissaan alas elämämme pimeyteen ja pitää meitä kädestä kiinni.

Hänen sanansa loivat valoa ja toivat tyyneyttä. Ajattelin, että tällaisenani – heikkona ja niin puutteellisena – annan ongelmani Jeesukselle. En pelkää huomista, koska Jumala on luvannut kantaa minua. Hän tulee huomennakin sanomaan elämäni ylle tuon jumalallisen “älä pelkää” -tervehdyksen ja se pystyy kerta toisensa jälkeen tyynnyttämään epävakaan sydämeni. sama etuoikeus koskee myös Rakas lukijani sinua!