Erota pelastus ja pyhitys toisistaan!

Luulen, ettei mistään asiasta tule niin paljon kristittyjen kesken sekaannusta kuin vanhurskautuksen ja pyhityksen sekoittamisesta toisiinsa. Nämä kaksi raamatullista käsitettä on ymmärrettävä oikein ja ne pitää lisäksi pitää erillään. Muuten armo ja Kristuksen risti hämärtyy ja jäljelle jää vain epämääräinen uskonnollisuus.

Jumala pelastaa meidät yksin armosta, uskon kautta. Se tarkoittaa sitä, että uskon syntyessä ihmisen sydämessä hän omistaa Jumala lahjan, Kristuksen. Jumala katsoo tällaista ihmistä hyväksyvästi ja lukee tämän vanhurskaaksi. Paavali ilmaisee asian jopa niin vahvasti, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman. Jumala ottaa yhteyteensä siis syntisen, kelvottoman ihmisen, joka ei ole päässyt synneistään eroon. Ihminen on edelleen syntinen, mutta sitä syntiä ei Kristuksen tähden lueta hänelle enää syyksi. Tätä on pelastus. Pelastuksen perustan täytyy aina pysyä puhtaana ja raamatullisena. Usko – jonka Jumala lahjoittaa – pelastaa suurimmankin syntisen ja peittää suurimmatkin synnit.

Pelastukseen liitetään usein pyhitys väärällä tavalla mukaan. Pyhitys on sitä työtä, mitä Jumalan Henki alkaa uskoon tulleessa ihmisessä tehdä. Pyhä Henki alkaa ”siivota” ihmisen syntejä ja tuoda Herran Jeesuksen olemusta esille. Pyhä Henki taistelee meidän vanhaa luontoamme vastaa ja tuo esiin Hengen hedelmiä, siis itse Kristusta. Paavali puhuu jopa Elämän Hengen laista (Room. 8:2) tarkoittaen, että me voimme luottaa siihen työhön mitä Jumalan Henki tekee. Se on yhtä varmaa kuin painovoimalaki. Pyhityskin tapahtuu siis levon kautta. Siinä Jumala on aktiivinen. Pyhitys on tärkeä asia kristityn elämässä ja siksi Raamattu korostaa sitä.

Mutta huomaa tämä: me emme pelastu pyhityksemme määrän tai sen puutteen johdosta.  Jos sekoitamme pyhityksen pelastukseen, tarkoittaa se seuraavaa: me pelastumme Jeesuksen sovitustyön ja oman kehittyvän pyhityksemme kautta? Siis pelastus tapahtuu minun ja Jeesuksen yhteistyössä. Tällöin herää kysymys, miten voin olla varma pelastuksestani, kuinka paljon pelastuksessa on siis kiinni ”minun osuudestani”? Onko Jeesuksen sovitustyö 80% ja minun osuuteni 20%? Tämä sekaannus on vihollisemme työtä ja se ei tee mitään muuta kuin hämärtää evankeliumin valtavaa kirkkautta ja vie kunniaa Jeesuksen sovitustyöltä.

Paavali toteaa monessa yhteydessä, ettemme me pelastu lain tekojen kautta, tarkoittaen myös kymmentä käskyä. Ymmärrämmehän, että vaikka pystyisimme pitämään koko kymmenen käskyä ja olemaan moitteettomia, emme olisi yhtään lähempänä pelastusta kuin julkisyntinen? Tai jos joku rikkoo räikeästi kaikkia 10 käskyä vastaan mutta uskoo evankeliumin, hänet luetaan vanhurskaaksi?

Kristitty on siis yhtä aikaa syntinen ja pyhä. Hänellä itsellään on edelleen lukuisia syntejä ja hänessä on vanha luonto, joka sotii Jumalaa vastaan. Mutta uskon kautta hänet jatkuvasti luetaan pyhäksi. Vanhurskaaksi lukemisen tähden hän pelastuu, oli pyhitys sitten edennyt miten tahansa. Ihminen pelastuu siis yksin ja ainoastaan Kristuksen tähden.

Mikään ei estä Jumalan Hengen pyhittävää työtä elämässämme niin paljon kuin armon evankeliumin peittäminen erilaisella ehdoilla ja vaatimuksilla. Kun Jumalan vapaa armo ja anteeksiantamus rajoitetaan, evankeliumi (Pyhä Henki) tehdään aseettomaksi. Mutta jos armo saa olla Jumalan todellinen armo, se vaikuttaa kristityn sisällä Jumalan mielen mukaisia asioita. Se on kuin aurinko, joka loistaa kasville ja kasvi suuntautuu kohti valoa.

Pelastuuko siis avionrikkoja, varas, homoseksuaali, ahne tai katkera ihminen uskonsa kautta Jeesukseen? Aivan varmasti, muuten Raamattu ei ole totta ja Jeesuksen työ on vain osittain riittävä. Toinen kysymys kuuluu: tekeekö Pyhä Henki työtään heissä (meissä) muuttaakseen heitä Kristuksen kaltaisuuteen – siis elämään Jumalan hyvän lain mukaan. Aivan varmasti tekee. Mutta jos pyhittävä työ jää kesken, niin kuin ristin ryövärin kohdalla – samoin se jää jokaisen meidän kohdallamme – riittääkö Jeesuksen sovitustyö silti? Riittää. Aivan varmasti riittää.

erotapelastusjapyhitys_IMG_4228

 

Yksi ajatus artikkelista “Erota pelastus ja pyhitys toisistaan!”

  1. Juuri niin. Armo/evankeliumi on ehdoton kuten lakikin. Pyhitys on suhteellista, keskeneräistä jos ja kun sen ajatellaan olevan jotain mitä meissä tapahtuu. Tosin Raamattu puhuu 1.Kor. – kirjeen jossakin kohtaa Jeesuksesta että Hän on meidän vanhurskautemme, pyhityksemme ja lunastuksemme. Jeesuksessa meidän pyhityksemme on ehdotonta ja täydellistä. Hän ei vain kantanut vain meidän syntejämme ristillä, vaan hän eli myös täydellisen ja pyhän sijaiselämän puolestamme. Minusta tämä on niin käsittämätöntä ja antaa sellaisen turvan ja perustan jokaiselle syntiselle siihen kilvoitteluun, joka meillä jokaisella jää varsin alulleen ja keskeneräiseksi ja vajaaksi.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s