Tienviittojen etsiminen elämään on lopulta hyvin iso asia. Varsinkin ne, jotka perustavat valinnat, joita sisimmässämme teemme, saattavat vaikuttaa kovin laajasti ja pitkäkestoisesti – lähes huomaamatta. Kristittyä helpottaa tietoisuus Jumalan armosta ja rakkaudesta. Toisaalta ymmärrämme, että meidät on kutsuttu välittämään sitä myös eteenpäin. Silloin huomio kiinnittyy armon lisäksi siihen, miten elämme uskoa todeksi. Jokainen kristitty on kutsuttu rakastamaan. Armo siis antaa vahvan perustuksen, mutta myös kutsuu palveluun. Se ei kutsu meitä itsekkyyteen vaan myös vastuuseen läheisistämme – rakastamaan ja palvelemaan. Uskon, että ihminen, joka ottaa asian molemmat puolet todesta voi saada erityisen siunauksen elämäänsä.
Tästä nouseva yksi iso kysymys on, että miten armo ja vastuu sopivat yhteen. Miten voi olla yhtä aikaa mahdollista, että Jumala armahtaa meidät sulasta rakkaudesta, mutta silti meillä on vastuu siitä miten elämme? Eräs selventävä vastaus tähän on Efesolaiskirjeessä. ”Sillä armosta te olette pelastetut, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme” ( Ef. 2: 8-10).
Tässä siis kerrotaan ensin, että pelastus tulee yksin armosta, Jumalan lahjana. Mielestäni tämä on todella kristinuskon aivan keskeinen ydinasia. Jeesus Kristus on ristillä sovittanut kaikki meidän syntimme ja jopa laiminlyöntimmekin. Siksi jokainen Häneen sydämestään turvautuva ihminen saa Jumalan edessä kaikki syntinsä anteeksi. Jeesus on myös ylösnoussut ja voi nyt täydellisesti pelastaa hänen kauttaan Jumalan yhteyteen tulevat ihmiset. ”Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu” (Room. 10:13). Näin pelastus tulee todella sulasta armosta, uskon kautta Jeesukseen. Sataprosenttisesti. (Hebr. 7:25)
Tutkimamme Efesolaiskirjeen kohta kuitenkin jatkaa kertomalla, että Jumalalla on valmistettuna hyvät teot meitä varten, että me niissä vaeltaisimme. Tai kuten uudempi käännös sanoo: ”Joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.” Nuo ilmaisut kyllä selvästikin kuvaavat myös meidän toiminastaamme. Itse asiassa kerrotaan, että meidät on suorastaan luotu hyviä töitä varten. On siis ihmisessä jotain hyvin olemuksellista, että hänet on todella kutsuttu palvelemaan ja rakastamaan. Mutta nyt on tärkeää tarkata: Mistä teoista puhutaan ja mistä ei? Nyt ei nimittäin ole kysymys lainteoista. Juurihan edellisessä lauseessa sanottiin, ettei pelastus ole teoista. No mistä sitten nyt on kysymys? Uskon, että nyt on kyse jo yksin armosta pelastetun ihmisen teoista.
Se on siis armoa armon päälle. Sitä, että pelastuksen valtavan lahjan lisäksi, Jumala, joka rakastaa meitä, tahtoo antaa meille hyvää ja siunata meitä armahdettuja jo tässäkin ajassa. Hän tahtoo selvästikin antaa elämäämme tarkoituksen ja sisällön. Koska Jumala on meidät luonut, hän tietää, että me tarvitsemme sitä. On tärkeää, että voimme kokea elämämme arvokkaaksi ja mielekkääksi. Ihminen, joka etsii vain omaa hyväänsä, jää paljosta paitsi. Ihminen, joka oppii rakastamaan ja antamaan, huomaa, että hänen elämänsä on arvokasta; sillä on sisältö ja tarkoitus. Aito parannus on pohjimmiltaan ihana lahja.
Siksi Jumala on valmistanut meille mahdollisuuden elää elämämme tarkoitusta todeksi jo tässäkin ajassa. Jokainen kristitty on kutsuttu rakastamaan. (Joh. 15:12) Ja jokaiselle on myös varattu mahdollisuuksia siihen. Suorastaan ”valmistetut teot”. Tämä on yhtä sataprosenttisesti sulaa armoa kuin ensimmäinenkin sata prosenttia. Kaiken lisäksi tulee vielä kolmas sata prosenttia kerran taivaassa, kun ihminen saa jopa palkan kaikesta siitä hyvästä, minkä hän on saanut täällä armosta tehdä (Joh. 5: 28-29). Aina kun sinä osoitat aitoa rakkautta, se huomataan (Matt. 25: 34-40).
Näin Hän antaa yhtä aikaa sekä suuren lohdutuksen että motivaation. Heikkouden vallassa ja epäonnistuneena saamme lujan turvan armon kalliolta – ja silloin, kun voimaa on, saamme hyvän syyn ja motiivin palvella ja rakastaa. Jos olet epävarma, oletko ja armon tiellä, voit aivan yksinkertaisessa rukouksessa kutsua Vapahtajaa sydämeesi, antamaan kaikki syntisi anteeksi sekä myös auttamaan omien lahjojesi ja mahdollisuuksiesi löytämisessä. Hän rakastaa sinua ja tahtoo varmasti antaa sitä mikä hyvää on. (Matt. 7: 7-11, Luuk. 11: 9-13). Rukoile siis ihmeessä, saatat yllättyä!
Se meidän kaikkien kuitenkin on aina syytä muistaa, että kun kaikki 300 prosenttia (pelastus – elämän mahdollisuudet täällä – hyvä osa taivaassa) on sulaa armoa, kunnia ja kiitos kuuluvat kokonaan Jumalalle!
Petri Välimäki
www.petrivalimaki.com
Perheniemen evankelisen opiston vararehtori
Mission Europen evankelista
