Luukkaan evankeliumissa on kuvattuna kohtaaminen Jeesuksen ja tuntemattomaksi jäävän lesken kesken. Jeesus on tuossa vaiheessa suosion huipulla, kun taas leski on hautajaissaattueessa ainoan poikansa menettäneenä.
Voisi ajatella, että suuressa kuvassa Jumalaa ei kiinnosta yhden ihmisen kärsimys. Mutta tässä kertomuksessa Jeesus pysähtyy yhden ihmisen kohtalon äärelle. Raamattu kertoo, että Jeesus näki itkevän naisen ja tunsi häntä kohtaan sääliä. Siis myötätuntoa.
Seuraava hetki on pysäyttävä. Jeesus sanoi murskatulle naiselle: “Älä itke”. Jeesus näki yhden ihmisen kivun ja surun ja se liikautti hänen sydäntään. Hän tunsi syvää samaistumista ja myötätuntoa. Jeesuksen sanat eivät tarkoittaneet realiteettien kieltämistä tai pinnallista “elämä on hyvin” -ajattelua. Hän tarkoitti, ettei naisen tarvitsisi enää itkeä, koska Jumala oli nähnyt hänet ja tullut kosketetuksi.
Samalla tavalla saamme uskoa, että meidän kärsimyksemme koskettavat Jumalaa. Meidän kyyneleemme vaikuttavat Hänessä myötätuntoa ja huolenpitoa. Hän tahtoo sanoa myös meille, ettei meidän tarvitse itkeä toivottomalla tavalla, koska Hän on läsnä. Kaikki on hyvin, koska Hän on läsnä. Jeesus on meidän kanssamme, ottaa kipumme omikseen ja kulkee surussa kanssamme.
Jeesus puuttui tilanteeseen myötätuntonsa tähden ja leski sai poikansa takaisin kuolleista. Me saamme olla varmat, että saman syyn takia Hän toimii meidän elämässämme meidän parhaaksemme. Joka päivä.
