Miten puhua kovia sanoja?

“Herra, me tunnemme jumalattomuutemme ja isiemme pahat teot. Me olemme tehneet syntiä sinua vastaan” (Jer. 14:20).

Joskus kovat sanat ovat paikallaan. Joskus on aika erityisesti kuuluttaa seurakuntia ja koko kansakuntaa parannuksen tekoon. Mutta on iso merkitys, miten kovia sanoja tiputellaan toisten päälle.

Jeremia on tästä hyvä esimerkki. Hän itki syntisen ja katumattoman Israelin kansan tilaa ja kohtaloa ja julisti sille tiukkoja tuomiota. Huomaa, että hän liitti itsensä julistamiensa sanojen vastaanottajien joukkoon: “Me olemme tehneet syntiä.”

Ihan tarkalleen ottaen Jeremian ei olisi tarvinnut lukea itseään samaan kastiin kansan kanssa. Hän ei palvonut epäjumalia, ei ollut kääntänyt Jumalalle selkäänsä eikä jättänyt välittämättä Hänen tahdostaan.

Jeremian kaltaisesti toimivat myös esimerkiksi sellaiset Raamatun suuret miehet kuin Mooses, Jesaja, Esra ja Nehemia. Heitä puhtaampia miehiä on vaikea ihmisten keskeltä tavoittaa ja silti he lukivat itsensä samaan syntisten kastiin. He taistelivat jumalattomuutta vastaan ja löysivät samat idut myös omasta sisimmästään.

Jos minun ja sinun tulee tänään totella taivaallista kutsumusta ja kutsua toisia parannukseen, sanoman tulee ensin kulkea oman sielun läpi. Sen tulee koko ajan koskettaa myös itseä. Muuten sanat tulee yläpuolelta ja ne kuulostavat fanaattisen tekopyhiltä. Eikä niissä ole sitä Pyhän Hengen voimaa, mitä astetta nöyremmässä tavassa olisi.