Puutyövertaassa
Sinä ja minä
Pöly leijailee ilmassa
Lastut lentelevät
Minä itken
Sinusta en tiedä?
Kätesi eivät tärise
Olet vakaa ja tyyni
Miksi talttasi kohoaa?
Lyötkö vihasi tähden?
Pyyhit hikeä kasvoiltasi
Katsot niin kauniisti
Kuin vain Sinä osaat.
”Luottaisitko?
Tällä pöydällä ovat olleet
Aabraham, Mooses, Pietari
Nyt he ovat kirkkaudessa kanssani
Niin olet sinäkin Hiottuna, lakattuna.
Täydellisenä.”
Hieno tiivistys. Tuli mieleen Aaro Hellaakosken runo, jossa hän kirjoittaa mm seuraavasti:
“Jumala, Henki, ahjosi kuumuudessa/ uupunut olen ja pihties puristimessa./ Sinä et väsy, et putoa uskostas/ ett olet nostava kerran moukarin alta/ työn, joka näyttää valmiimmalta/ kuin tämä, joka nyt kipunoi sormissas.”
Työpöydällä siinäkin ollaan, vielä kuumemmassa.