Ei niin synkkää yötä,
ettei Ikiaikainen olisi kuullut.
Ei niin suurta ahdinkoa,
ettei Hän olisi lohduttanut.

Linnunradan Luoja
ojensi kätensä minua kohti,
sen takaa, yli ihmisen ajan,
yli toivottomuuden.

Mitä siis voisin pelätä?
Ihmisten pilkkaa tai kuolemaa?
Sydäntä ei mikään horjuta,
sydäntä, joka Hänessä lepää.