Jumalan kartalla

Sisimpäni repeää
kuin vanha ja hauras leili,
tässäkö on loppu?

Pimeys
on saanut luvan ympäröidä minut.
Kipu
on saanut luvan koskettaa.
Yksinäisyys
on saanut luvan olla lähelläni.
Koettelemukset
ovat saaneet luvan ahdistella.

Mutta missään näissä
ei ole Herran hylkäävää kättä,
ei poiskäännettyä katsetta.
Ne ovat Kaikkivaltiaan tulta,
joka varoen paljastaa kultaa saven alta.
Jos jokin sortuukin,
se ei ollutkaan tarkoitettu kantamaan.

Hän valmistaa ulospääsyn,
sinnekin, missä näen vain ylitsepääsemättömiä vuoria.
Hän piirtää polkuja ja ohjaa minua
ja minä ymmärrän,
että en koskaan kulkenutkaan yksin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *