Taivaan sinimusta verho aukeaa,
tulet syttyvät kuin Herran sotajoukkojen soihdut.
Vihreä, purppura, kulta tanssivat
kuin kerubit, jotka leimuavine miekkoineen vartioivat iäisyyttä.

Minä, joka pimeydessä vaellan
ja asun kuoleman varjon maassa,
näen valot pohjoisen taivaalla.
Hän, joka on Alku ja Loppu,
on sytyttänyt pelastuksen roihun.

Niin kuin Jordanin virta kantoi,
Messiaan liekki kantaa minut,
nostaa yli pimeyden valtojen
kohti uuden aamun kirkkautta.
Herra, sido minut itseesi,
kuten taivas sitoo uuden maan ajattomuuteen.