Uupunut pikkuinen,
jonka siivet ovat pölyssä,
kun taakka käy liian painavaksi
eikä turvaa ole,
kuuntele — Hänen askeleensa,
varmana ja vakaana.

Ympärillään enkelinsä,
ei pastellisina unien utuna,
vaan tulisilmäisinä sotureina,
jotka eivät pelkää pimeää.
He seisovat vartiossa
hiljaa ja valmiina,
miekat terävinä,
sydämet lempeinä

ja Hän nostaa sinut tuuleen taas.