Jaakob kirjoittaa kirjeessään varsin suoraan, että usko ilman tekoja on kuollut. Näiden sanojen eteen on hyvä pysähtyä ja antaa niiden tutkia meitä.

Jaakob ei kirjoita, että teot loisivat uskon tai että pelastus tulisi ansaitsemalla. Hän tarkoittaa, että uskon yhteys Vapahtajaan ei voi jäädä näkymättä ulospäin.

Jeesus on samoilla linjoilla opettaessaan, että se joka saa anteeksi paljon, rakastaa paljon. Usko on todellista ja elävää yhteyttä puolestamme kuolleeseen ja kuolleista herätettyyn Herraan Jeesukseen Kristukseen. Olemme armon ja rakkauden kohteina ja siksi voimme jakaa saamaamme kiitollisina eteenpäin. Se on vääjäämätön lopputulos Jeesuksen seurassa.

Uskon teot eivät ole yleensä sensaatiomaisia etkä tapaa niitä lehtien otsikoista. Ne ovat pieniä, arkisia rakkauden tekoja toisille ihmisille. Usko työntää meidät ulos itsekeskeisyydestämme näkemään läheisten tarpeet.

Jos ja kun meiltä puuttuu uskon tekoja, on syytä palata uskon kohteen, Jeesuksen luokse. Ehkä tarvitsemme osaksemme jälleen lupausta syntien anteeksiantamuksesta ja katkeamattomasta huolenpidosta jotta näkisimme napaamme pidemmälle?