Se voi yllättää silloin, kun kaiken pitäisi olla parhaimmillaan ja kun sydämen tulisi tulvia onnea ja kiitosta. Se voi riipaista ikävästi keskellä hyviä ja antoisia ihmissuhteita. Se on ihmisen sisältä nouseva selittämätön kaipaus.
Me haluaisimme juosta sitä karkuun, selittää sen pois tai täyttää sen tuoman tyhjyyden korvikkeilla. Saatamme kokea tarvitsevamme vielä parempia ihmissuhteita, uusia tavaroita, enemmän omaa aikaa ja harrastuksia.
Se ikävä on Jumalan kutsuva ääni ihmisen sisällä. Kaiken kiireen ja onnen tavoittelun keskellä se tuntuu pienenä kaihona ja epämääräisenä tyhjyytenä. Jokin meissä muistaa mistä löytää tyydyttävimmän elämän.
Anna tänään tuon kaipauksen puhutella sinua. Älä pelkää sitä, sillä on sanottavanaan sinulle kauniita asioita. Uskalla hiljentyä ja pysähtyä. Saat itkeäkin. Sielun pimeydessä kaipauksesi on kuin maassa hohtava kivipolku. Sinua johdetaan Herran Jeesuksen luokse.
