“Herra sanoo näin: Raivatkaa, raivatkaa, tasoittakaa tie, poistakaa kompastuskivet minun kansani tieltä” (Jes. 57: 14).
Epätasainen, kivien, kuoppien ja kantojen koristama tie on vaikea kulkea. Eteensä pitää katsoa koko ajan ja vaikka olisi kuinka varovainen, aina välillä löytää itsensä maan tasosta.
Kristitty astelee taivaaseen vievää tietä. Reitillä on epätasaisuuksia, jotka tekevät matkanteon välillä vaikeaksi. Kompastuskivet ovat yksinkertaisesti niitä asioita, joihin matkantekijä saattaa kulkiessaan kaatua.
Sen sijaan, että voisi osoitella sormella kaatunutta ja syyttää häntä huonosta kävelytyylistä, minun tulisi kiinnittää huomioni esteisiin. Ehkä voisin tänään poistaa yhden sellaisen kiven, johon seuraava kulkija voisi kaatua? Tai jos olen itse kaatunut esteeseen, ehkä voisin varoittaa kyseisestä töyssystä toisia?
“Raivatkaa tie”on Jumalan hellä mutta päättäväinen kutsu kaikille niille, jotka tahtovat olla hengellisessä työssä ja auttaa toisia. Jumalan kansa marssii kohti päämääräänsä – tien tulee olla sellainen, että pieninkin pystyy sitä kävelemään.
