”Sinä päivänä sinä sanot: `Minä kiitän sinua, Herra. Sinä olit minuun vihastunut, mutta vihasi kääntyi pois, ja sinä lohdutit minua” (Jes. 12: 1).

Paavali kehottaa meitä kiittämään aina. Mutta ei minulla aikakaan kiitos soi sielussa silloin, kun hartioilla on valaan kokoinen ahdistus.

On päiviä, jolloin vain yritämme selviytyä aamusta iltaan ja illasta aamuun. Vaiheita, jolloin valumme lattialla kuin pöydälle kaatunut maito.

On hyvä tietää, että Raamattu puhuu myös toisenlaisista päivistä. ”Sinä päivänä” edustaa minulle paitsi Herran tulemusta ja viimeisiä aikoja, myös Jumalan muuttavaa voimaa. ”Sinä päivänä” on tuulahdus paratiisista.

Vaikka kiitos ei tänään asuisi luonamme, Jumala on jo valmistanut meille huomisen.

Huomenna – joko paratiisissa tai vielä täällä maan päällä – Jumala kykenee lohduttamaan meitä niin, että molli vaihtuu duuriin.