“Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.” (Joh. 6:37)
Joulu on lahjojen aikaa. Haluamme ilahduttaa läheisiämme ja pienillä, kauniisiin papereihin käärityillä paketeilla viestimme, että toinen on meille lahjan arvoinen.
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että myös Isä tahtoi antaa lahjan Pojalleen? Hän kulki ostoskeskuksessa ja mietti, mikä olisi Pojan arvoinen lahja? Hän näki sinut ja totesi: “Tuo on täydellinen!”
Sinä olet Isän valitsema. Sinä olit niin kalliisti hinnoiteltu, ettei Jumala voinut kaivaa taskunsa pohjalta joitain ylimääräisiä seteleitä, vaan Hän joutui erään, kylläkin toiseen tilanteeseen sopivan mutta myös tässä hyvin toimivan vertauksen mukaan myymään kaikki muut helmensä saadakseen tuon yhden, verrattoman kauniin ja tarkoitukseen soveltuvan.
Sinä olet tarkoin ja huolella valittu kaupan kaikista tuotteista. Juuri sinulla Isä tahtoi ilahduttaa Poikaa ja yli ymmäryksen käyvällä tavalla koko Kolmiyhteyttä. Sinut kutsuttiin mukaa taivaallisen yhteyteen.
On luonnollista, että Jeesuksen omista sanoista nousee kysymyksiä, jotka upottavat meidän ajattelumme hämärän suohon. Saamme rauhassa antaa Jumalan salata sen, mihin emme yllä ja ottaa vastaan sen, minkä Hän on selvästi ilmoittanut: sinä olet Hänen, koska Hän valitsi juuri sinut. Se on todellinen ilon aihe!
Lopuksi: Lahjaan sisältyi vastaanottajalle tehtävä. Lahjasta piti pitää hyvää huolta. Sen Poika lupasi (6:39).
Olet arvokas. Jumalan valinnan ja rakkauden arvoinen. Pojan huolenpidon arvoinen. Sinusta pidetään kiinni. Et putoa.
