Tänään, väsymyksen latistaessa elämänhalua ja ahdistuksen ryöstämässä iloa muistan, että Sinä asut minussa! Sinä olet astunut sisään kaikkeen minun elämääni, jokaiseen päivään, haasteeseen ja itkuun. 

Kun kysyn, kuka auttaisi minut jaloilleni ja antaisi minulle toivon juuri tähän päivään ja kuka avaisi toivorikkaan huomisen, Sinä olet valmiina tarttumaan haasteeseen. Sinä odotat kärsivällisesti vuoroasi ja kun voimani loppuvat, nostat syliisi ja osoitat kantovoimasi.

Kun sinä olet minussa, minä olen keskellä merkityksellisyyttä, rakkautta ja elinvoimaa. Saan antaa Sinulle solmukohtani yhtenä kokonaissotkuna, jota en itse osaa eritellä tai setviä.

Niin, tänään tuntuu tämä aina kaventuva elämä rusentavan alleen mutta samaan aikaan muistan, että Sinä olet. Olet olemassa jotta minäkin saisin olla, elää, hengittää ja kokea putoavan sinun käsiesi suojaan.

Tervetuloa siis, elämä. Tervetuloa ongelmat, joiden alla makaan hiljaa kuin rantakallio aina uusien vesimassojen lyödessä päälle. En selviä sinusta yksin, mutta minulla on Puolustaja ja Lohduttaja, joka ei ole vain kivenheiton päässä, vaan asuu tämän vaatimattoman nuttuni sisällä.