Talvi hiipii
ja maa levähtää,
niin minäkin seisahdun,
kun Jumalan käsi painaa
minut hiljaisuuteen.

Kylmä koskettaa sielua,
vihreys piiloutuu,
rukoukseni ei tunnu nousevan,
vaan jää ilmaan kuin huuru.

Äänettömyys on korvia vihlovaa,
mutta se lupaa:
vaikka maa on jäässä,
salassa teet uutta.

Talvi ei ole loppu,
vaan odotusta,
ja kun lämpösi murtaa jään,
valosi pääsee läpi,
ymmärrän,
että olit koko ajan lähellä,
kätkettynä, luomassa uutta.