Se oli painava sivu,
syvillä vedoilla kirjoitettu,
lyijyn raskas,
kasteltu kyynelillä,
sidottu päivien varjoilla.

En yksin jaksanut
sivua kääntää,
huusin Sinua avukseni,
etten kokonaan
murskaantuisi sen alle.
Ja Sinä tulit.
Käänsit sivun.
Hitaasti, mutta varmasti.

Valo hiipi sen reunasta
ja lopulta se iskeytyi
voimalla auki.
Kätesi alkoi kirjoittamaan
seuraavaa lausetta,
pehmeää ja kirkasta,
kokonaan uutta.