”Jumalalle kelpaava uhri on särkynyt henki” (Ps. 51:18).

En voi antaa Sinulle kultaa tai mirhamia.

En kykene laskemaan käsiisi eheää ja voitokasta elämääni. En voi astella luoksesi onnistumisten hurratessa väkijoukkona ympärilläni.

Tänään uskallan tarjota Sinulle sen, mitä on jäljellä: särkyneen sisimpäni.

Avaan niin hauraan ja samalla painavan reppuni ja annan Sinulle sen, mikä ei muille kelpaisi. Kipeitä sirpaleita ja kyynelten kostuttamaa tuhkaa.

Jeesus, en kenellekään toiselle kehtaisi antaa näin arvotonta uhria, sitä mikä ei ole mitään ja samalla kaikki.

Sinulle kelpaava uhri on – niin ihmeellistä kuin se onkin – se, mikä olisi toisille arvotonta ja pilalle mennyttä.

Sinä et hylkää minua, särkynyttä. Et ketään särkynyttä. Et heitä pois palasia etkä puhalla tuhkaa tuuleen.

Kiitos Jeesus, että Sinä olet niin ihmeellisen erilainen.