Nousevan auringon maa

Tässä ajassa
kipu on vain hetkellinen,
se kirpaisee, viiltääkin,
kirvelee kuin suola avohaavassa.
Kyyneleet putoavat raskaina maahan,
kuin siemenet pimeään peltoon.

Mutta äänettömät huokaukset
tai täydellä voimalla huudotut huudot
eivät tule jäämään vastausta vaille.
Kärsimyksen tie,
niin raskas kuin se onkin kulkea,
on kevyempääkin kevyempi
verrattuna kirkkauden painoon.
Ei yksikään haava vuotanut turhaan,
eikä yksikään murtuminen ollut äänetön.

Nouseva aurinko,
joka värittää taivaanrantaa,
murtaa jo routaa.
Tuleva kirkkaus
ylittää suuret ahdistukset,
peittää ne kuin hyökyaalto
ja puhkeaa ylistykseksi,
joka ei koskaan lakkaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *