“He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa.” (Matt. 23:4)
Jeesus varoittaa tässä ihmisistä, jotka kyllä tietävät mikä on oikein Jumalan lain mukaan mutta lukevat sitä ylhäältä käsin toisille. He katsovat Jumalan lain pykäliä ilman Jumalan tahtomaa myötätuntoa ja kokoavat sen säännöt, ohjeet ja kiellot kuin raskaaksi painoksi jo valmiiksi väsyneen ja ongelmaisen ihmisen kannettavaksi. Huomaa, että Jeesus myöntää tällaisten ihmisten saattavan olla oikeassa lain suhteen (j. 3), mutta heiltä puuttuu jotain olennaista: sellaista Jumalan antamaa rakkautta, joka asettuu heikon vierelle ja kantaa hänen kuormaansa.
On helppoa olla hengellinen tietäjä. On helppoa lukea lakia toisille, varsinkin sellaisille, joiden elämä ei mielestämme mene sääntöjen mukaan. On helppoa ja jopa mielihyvää tuottavaa julistaa ylhäältä käsin, miten pitäisi elää ja toimia sekä odottaa, että ihmiset vain tekevät niin kuin me sanomme. Paljon raskaampaa on asettua kärsivän ja kuormitetun asemaan ja rinnalle.
Jeesus moitti hengellisiä “oikeassa olevia” siitä, että nämä olivat pykäläviidakossaan unohtaneet Jumalan lain keskeisimmän sisällön, sen hengen: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden (j.23). He unohtivat armon.
Armo ei kumoa lakia tai alenna Jumalan pyhyyden vaatimuksia. Mutta se armahtaa sitä, joka ei niitä vaatimuksia täytä. Se armahtaa syntistä. Ja sellaisia me kaikki olemme. Armo ei kuormita epäonnistuneita kristittyjä lisää eikä kerro miten heidän tulisi itse ratkaista ongelmansa. Se kertoo Eräästä, joka on kantanut jo kaikki kuormat ja pitänyt puolestamme kaikki Jumalan käskyt. Armo viitoittaa tietä tämän Erään luokse, joka on pyytänyt kaikkia uupuneita ja kuormien alle luhistuvia tulemaan luokseen ja lepäämään. Se kutsu on muuten jatkuvasti voimassa (Matt. 11:28).
Hengelliset tietäjät tarvitsevat lakia murskaamaan heidän ylemmyytensä. Minä tarvitsen sitä useinkin. Mutta väsyneet, kuormitetut ja epäonnistuneet eivät tarvitse enempää ohjeita. He tarvitsevat kuulla sanomaa suuresta Vapahtajasta, joka on heitä kohtaan säälivä ja laupias.
Tähän loppuun. Muistatko Jeesuksen sanoneen, että taivasten valtakunta on lasten kaltaisten? Ja muistatko, kuinka Hän poikkeuksellisen ankarin sanoin varoitti viettelemästä yhtäkään heistä? Luulen, että Hän ei tarkoittanut pelkästään viettelyä syntisiin tapoihin. Hän tarkoitti samalla (ja ehkä pääasiassa?), ettei lastenmielisten rohkeaa, iloista ja yksinkertaista uskoa saa varastaa. Sitä ei saa muuttaa vaikeammaksi. Vaikeuksia kyllä aina riittää, mutta Jumalan omia ei saa vietellä pois yksinkertaisesta luottamuksesta Kristukseen. Muuten heille jää vain raskaat kuormansa. Silloin heiltä hukkuu kristinuskon keskus: ristiinnaulittu Kristus. Tätä asiaa minun ja ehkä meidän kaikkien on syytä miettiä ja rukoilla.
