“Miksi valitat, Jakob, Israel, miksi puhut näin: `Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä.´” (Jes. 40:27)
Elämäämme voi mahtua kristittyinäkin niin kipeitä kokemuksia, että sanat loppuvat kesken niitä ajatellessamme. Olen kokenut niitä omassa elämässäni sekä saanut yhteydenottoja ja lukenut sekä kuullut kertomuksia, joiden äärellä ei voi kuin itkeä. Yksi yhteinen tunne yhdistää kaikkia niitä ihmisiä, jotka joutuvat ylivoimaisten haasteiden eteen ja kulkemaan läpi epäinhimillisten mankeleiden: “Miksi Jumala et välitä etkä puutu asioihin?”
Raamattu vakuuttaa meille, että Rakastavan Isän silmät tarkkaavat elämäämme joka päivä. Jeesus ilmoittaa meille Jumalan, joka on laskenut kaikki hiustemme lukumäärän ja Psalmit puolestaan lupaavat, että Jumala korjaa jopa kyyneleemme talteen. Jokainen vuodattamamme kyynel on mennyt Kolmiyhteisen Jumalan sydämen läpi. Hän tuntee tuskaa kanssasi.
Sinä, joka olet kärsinyt epäinhimillisellä tavalla, minulle on sinulle sanoma: Jumala nousee armahtamaan sinua (Jes. 30:18). Raamattu lupaa sinulle: “Kun huudat Häneltä apua, Hän armahtaa, Hän kuulee ja vastaa sinulle. (Jes. 30: 19).
Olet saattanut menettää kaiken toivosi ahdistustesi keskellä. Sydämesi saattaa olla jähmettynyt kiinni rintaasi ja yrität jaksaa elää vain seuraavaan iltaan saakka. Pelkkä ajatus Jumalan avusta voi tuntua jopa irvokkaalta. Miksei Hän ole auttanut aikaisemmin? En osaa vastata kysymykseen tavalla, jolla haluaisin. Sen kuitenkin tiedän sekä Raamatun opetuksen, että oman kokemukseni kautta, että yli voimiemme käyvät kärsimykset saavat meidän luopumaan vääristä turvistamme, asioista, joista haimme apua ennen Jumalaa. “Niin sinä julistat saastaisiksi hopeoidut jumalakuvasi ja heität menemään kullalla silatut jumalasi…” (Jes. 30: 22).
Menneisyytesi saattaa olla tuhottu ja ennuste jatkolle ei ole inhimillisen katsantokannan mukaan yhtään valoisampi. Mutta tiedätkö mitä? Jumalan mahdollisuudet alkavat silloin, kun meidän loppuvat. Jesaja lupaa, että Herra vain odottaa, että saisi olla meille armollinen (Jes. 29:18).
“Herra, anna anteeksi, että en ole osannut enkä tahtonut hakea turvaa sinusta. Anna anteeksi, että olen kääntänyt sinulle selkäni ja hakenut turvaa asioista, jotka ovat pettäneet altani. Olen sairas ja toivoton ja haluan antaa elämäni pienet sirpaleet Sinun käsiisi. Sinä olet luvannut olla minun Jumalani, sitoa haavani sekä parantaa ruhjeeni ja vammani (Jes. 30: 26). Haluan luottaa sinuun. Aamen.”
