”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.” (Joh. 14:1)

Opetuslapset olivat peloissaan ja levottomia, olihan Jeesus juuri kertonut kuolevansa ja poistuvansa heidän luotaan. Nämä Jeesuksen seuraajat olivat omistaneet elämänsä Jeesukselle ja kohta Hän olisi poissa. Olisiko suurempaa aihetta kokea levottomuutta ja murhetta?

Jeesus kehotti lähimpiään säilyttämään levollisen mielen. Lääkkeenä siihen olisi usko; Usko katselee aina Jumalan mahdollisuuksiin ja ottaa vastaan Hänen hyvyyttään.

Jeesus kertoi menevänsä valmistamaan omilleen paikkaa taivaassa. Ei vain heille vaan meillekin (14: 3). Huomaa Jeesuksen sanat: ”Jotta saisitte olla siellä missä minä olen.” Jeesus rakasti opetuslapsiaan ja halusi olla heidän kanssaan. Taivaaseen noustuaan Hän aikoi varmistaa, että he tulisivat sinne perässä – koska Hän rakasti ja kaipasi heitä.

Tätä samaa rakkautta Jeesus tuntee myös meitä kohtaan. Hän odottaa meitä taivaassa; Hän kaipaa meitä ja haluaa, että me pääsemme Hänen luokseen. Sen vuoksi Hän rukoilee puolestamme joka hetki. Hän rukoilee, että jaksaisimme uskoa Häneen ja selviäisimme kaikista niistä ansoista, jotka yrittävät kampittaa meitä matkallamme. Hän, joka rukoilee puolestamme, on Jumala itse. Hänen rukouksillaan on katetta, ne kuullaan.

Tämä pelkästään ei lohduttanut opetuslapsia, olisihan Jeesus kohta oikeasti pois heidän keskeltään. Siksi Jeesus sanoi: ”En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne” (14:18). Jeesus tulisi ylösnoustuaan Pyhän Henkensä kautta asumaan jokaisessa omassaan. Niin Hän on meidänkin elämässämme mukana. Hän haluaa johdattaa meitä, olla kanssamme sekä vaikuttaa meissä hyviä ja tahtonsa mukaisia asioita.

Ennen kaikkea Jeesus haluaa meidän tietävän, ettemme ole yksin. Hän on kanssamme. Eikä Hän koskaan jätä meitä. Hän on kanssamme sinne saakka, kunnes usko muuttuu näkemiseksi. Silloin on itkut itketty ja alkaa sanoinkuvaamaton ja loputon ilo Jeesuksen seurassa taivaassa!