Lamput palamassa?

”Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa.” (Luuk. 12: 35)

Jeesus kutsuu omiaan tinkimättömästi kristilliseen kilvoitteluun. Se tarkoittaa sitä, että otamme Jumalan Raamatussa ilmoitetun tahdon todesta. Kilvoittelu ilmenee sekä pyrkimyksenä tuntea kolmiyhteinen Jumala että sen seurauksena ilmenevänä hyvän tahtomisena toisille ihmisille.

Jeesus käytti vertauskuvaa palvelijasta, joka odotti isäntäänsä häistä lampun hohtaessa valoa. Isäntää tuli odottaa, sillä palvelija ei tiennyt, minä hetkenä hän palaisi kotiin. Jeesus siis kehoittaa meitä uutterasti toteuttamaan Jumalan tahtoa ja pyrkimään hyvään.

Meillä saattaa olla kiusaus ajatella, että kutsu kilvoitteluun, kasvuun ja pyhitykseen ei ole meitä varten, sillä olemme liian heikkoja. Saatamme heikkouden varjolla samalla kuitenkin pitää kiinni vääristä tavoistamme ja suosia niitä. Se ei ole todellista heikkoutta vaan vääränlaista vahvuutta.

Todellista heikkoutta on sen myöntäminen, ettei saa mitään hyvää aikaan ilman Jumalan myötävaikutusta. Se on sen ymmärtämistä, että Jumala saa aikaan oikeanlaisen kasvun ja myös tahton kristilliseen kilvoitteluun.

Annetaan siis Raamatun olla tinkimätön sanomassaan. Annetaan Jeesuksen sanojen kilvoittelusta ja ”valvomisesta” jäädä kaikumaan sydämemme kammioihin. Mutta samaan aikaan juostaan Hänen turviinsa ja luotetaan siihen, että Hän itse vaikuttaa meissä kaiken hyvän tahtonsa tapahtumisen.

Lamput palamassa tänäänkin – Jumalan sytyttämänä ja ylläpitämänä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s