“Heidän tulee ottaa karitsan verta ja sivellä sitä ovenkamanaan ja molempiin ovenpieliin niissä taloissa, joissa he karitsaa syövät.” (2. Moos. 12:7)
Israelin kansa oli lähdössä Egyptistä. Valmistelut oli tehty ja oli Jumalan viimeisen tuomion aika: Kaikki Egyptissä asuva esikoislapset tulivat kuolemaan.
Jumala sääti pääsiäisenvieton juuri tähän ajankohtaan. Jokaisen israelilaisen perheen tuli uhrata vuoden ikäinen virheetön lammas. Lampaan verellä piti maalata kotien ovien karmit. Kun seuraavana yönä Jumala lähettämä tuomio kulki läpi Egyptin, veren merkki pelasti israelilaisperheet.
Israelilaiset eivät olleet sen parempia ihmisiä kuin egyptiläiset. He eivät säästyneet rangaistukselta uskonnollisen luonteensa tähden – ainoastaan veri pelasti.
Egyptissä asetettu pääsiäinen oli suurta esikuvaa tulevasta pelastuksesta. Raamattu opettaa meille, että Jumala on pyhä, Hän vihaa syntiä. Kadotus ja helvetti ovat todellisia asioita. Mutta Jumala ei ole vain Pyhä, Hän on myös Rakkaus. Ja rakkauden tähden Jumala astui Pojassaan maailmaan ja kuoli kaikkien meidän syntien tähden. Jeesus Kristus oli Jumalan karitsa, joka uhrattiin minun tähteni.
Pelastunko minä Jumalan vihalta ja kadotustuomiolta oman hyvän elämäni tähden? Pelastunko sen vuoksi, että käyn seurakunnassa ja annan omastani tarvitseville? Pelastunko edes osittain taimella olevan pyhitykseni seurauksena? Vältänkö Jumalan tuomion olemalla yhteistyössä Jeesuksen kanssa?
Me pelastumme vain veren tähden. Kun sydämeeni syttyy usko Jeesukseen henkilökohtaisena Vapahtajana ja Pelastajana, silloin minuun maalataan veren merkki.
