”Ahdistuksessani minä huusin Herraa, Jumalaani minä huusin. Hän kuuli ääneni temppelissään, minun huutoni kohosi hänen korviinsa” (2. Sam. 22: 7).

Raamattu kertoo Daavidista, että hän oli erityisellä tavalla Jumalan mielen mukainen mies. Mikä oli Daavidin elämän silmiinpistävin asia? Ahdistus.

Daavid joutui kokemaan ahdistuksen toisensa jälkeen. Milloin hän oli pakosalla karuilla erämailla henkensä pitimiksi, milloin vastustajat nousivat omasta perhepiiristä. Tunneihmisenä hän tunsi ilon maljan, samoin epätoivon ja masennuksen syvyydet. Daavid oli tutustunut myös kuoleman varjon pimeään laaksoon.

Olen sitä mieltä, että ahdistuksessa ollessaan Daavidin sydämen hengellinen säihke paljastui. Hän nimittäin totesi olevansa harvinaisen heikkoa tekoa. Hän ymmärsi, ettei osannut tai pärjännyt yksin; miten monissa hänen psalmilauluissaan onkin sisäistä huutoa Jumalan puoleen! Yhä uudestaan, vuodesta toiseen hän tunnusti olevansa liian heikko suurten uhkien ja vastustusten edessä. Vaarat tulivat ulkoa mutta myös omasta sydämestä.

Juuri ahdistukset ja epätoivo ajoivat Daavidia lähemmäs Jumalaa. Jumalan yhteydestä löytyi ilo joka oli jopa vuotuisia juhlia suurempi.

Mitä Daavid kertoisi ahdistuneelle ihmiselle tänään? ”Sinä kuljet samoja teitä kuin minäkin. En osaa sanoa muuta lääketta kuin kipujen kertominen Jumalalle. Hän kuulee jokaisen tuskan täyteisen huokauksen. Joskus odottavan aika on pitkä mutta minun elämäni on esimerkki siitä että Paimen on hyvä!”