“Saara sanoi: `Jumala on antanut minulle aiheen iloon ja nauruun.´” (1. Moos. 21:6)
Tänään ovat kauniit, toivoa herättävät liput nostettu salkoon. Jotain, mikä näytti aikoinaan mahdottomalta, muuttui ihmeen kautta mahdolliseksi ja Suomi säilytti rajansa.
Aabrahamin vaimo Saara koki oman ihmeensä. 90 vuotta lapsettomuuden kipua, oma salko alastomana kun muiden liput liehuivat hersyvästä ilosta. Mutta kuten Suomi koki vapauttavan radiouutisen, Saaran kuoleutuneeseen kohtuun syntyi uusi elämä.
“Jumala on antanut minulla aiheen iloon ja nauruun.” Itken tänään Saaran kanssa 90 vuoden kipua. Itken katsoen Tuntematonta sotilasta nähden kivun, luopumisen ja kuoleman. Mahdottomuuden. Mutta näen myös lipun liehuvan korkeassa salossa, jotta viesti raikuisi kaikkialle: on ilon aika.
Suomi sai rajat, jotka loivat iloa. Saara sai kohtunsa rajoihin elämän, joka vaihtoi häpeän nauruun. Elämä yhdessä rajojen kanssa – sitähän sinivalkoinen lippu julistaa. Sitä risti julistaa.
Suomen lippu ei edusta vain menneisyyttä; Vanha risti kumpuaa uutta elämää jokaiselle ilottomalle. Ehkä Saaran yllättävä kohtalo yllättää vielä sinut? Ehkä saat tänään katsella liehuvaa vapautta nähden siinä oman tulevaisuutesi?
