“… me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen” (Joh. 14: 23).
Tänään melankolian ja yksinäisyyden puristaessa rintaa luin lainaamani sanat ja jotain salamankaltaista vilahti näkökenttääni. Kun kysyn, missä Jumala olet elämäni puristaessa minua aina pienempään ryttyyn, Hän vastaa: “Olen lähempänä kuin pakkasessa huurtuva hengityksesi.”
Jumala on kuin makuuhuoneesta avautuva salainen huone täynnä iloa, valoa, merkityksellisyyttä ja täyteyttä. Kaikkea sitä, mitä minulta puuttuu ja mitä etsin sormet verillä kääntäen jokaisen vastaantulevan kiven.
Tämä salainen huone kutsuu minua – ja sinua – astumaan sisään. Ehkä elämän kiireessä ja huumassa ovi on patinoitunut piiloon ja vasta äkkipäsäykset saavat meidät tunnustelemaan täyttymyksen ovenripaa.
Jeesuksen sanoilla on valtava merkitys. Kaikki rakkaus, mielekkyys ja siunaus ovat ottaneet minut asunnokseen. Se ei saa jäädä vain sanoiksi muiden joukkoon vaan Jumala haluaa murtautua uskonnollisista kahleista keskelle elämäämme.
Kutsun sinua ja minua tänään sulkemaan silmämme ja astumaan salaiseen huoneeseen. Se on kalustettu juuri sinua varten; siunaus on valmiina virtaamaan solisevan puron lailla elämäsi kivun uurteissa synnyttäen elämää, jota niin kipeästi kaipaat.
