Taivaallista ruokaa

“Mutta hän vastasi: “Kirjoitettu on: Ei ihminen elä ainoastaan leivästä vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee” (Matt. 4: 4).”

Erään kerran Jeesus antoi Samarian alueella opetuslapsille arvoituksen puhuessa ruuasta, joka oli olemukseltaan täysin erilaista, täyttävämpää kuin se, mitä opetuslasten repuista löytyi kauppareissun jälkeen. Jeesus puhui ruuasta, joka oli Isän tahdon tekeminen – se sai ihmisen täyttymään alkuperäisellä kutsumuksella ja laittoi ihmisen kuuluvuuden ja merkityksen piiriin.

Kiusaajalle Jeesus puolestaan vastasi, että maallinen vastaus ihmisen ulkoiseen ja sisäiseen nälkään ei ollut ainoa laatuaan; Ihminen luotiin niin, että elämä ei tullut sisään vain suun kautta vaan sen erityisen yhteyden, jossa läheinen Jumala puhutteli omaansa ja jossa Jumalan sanat toivat mukanaan pursuavaa elämää.

Kuulemisen ja tekemisen välillä ei ole kovin suurta eroa muuta kuin teologien oppikirjoissa. Jumalan sanat alkavat itää ja kasvaa ihmisessä muuttaen koko elämänsuuntaa ja alkaen tuottaa uudenlaisia tekoja. Jumalan sanat viestivät, että meidät on huomattu rakkauden katseella; Me alamme rakastavien sanojen ansioista katsella toisia samalla katseella ja teot syntyvät yhtä helposti kuin keväinen kukka tuottaa kukintonsa.

Nääntynyt ja suunnaton ihminen saa siis nostaa kätensä rakastavan Isänsä puoleen ja pyytää sanoja, jotka tuottavat elämää. Tai ehkä Jumala puhuu lakkaamatta ja syytä olisikin pyytää kuulevia korvia tai elämän ruuhkakaistalta pysähdystaukoja, jotta voisi ottaa vastaan ja tulla ravituksi.

Puutetta voi olla lukemattomista asioista. Nälkä voi olla suunnaton, Mutta Jumalan lasten ei tarvitse etsiä tyydytystä sieltä, missä muut kuhisevat kuin mehiläiset kuningattarensa ympärillä.

On aika nostaa korvat ylös, katse ylös ja avata suu. Jumalalla on sanottavaa. Hän antaa sanoja, jotka täyttävät tyhjyyttään kumisevat sielumme.