“Jeesus sanoi: `Minä olen tullut tähän maailmaan pannakseni toimeen tuomion: sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita.´” (Joh. 9: 39)
Jeesus oli juuri parantanut syntymästään sokean miehen, jota pidettiin sokeutensa takia täysin synnin vallassa olevana. Juutalaisen tuolloisen käsityksen mukaan muun muassa sairaudet olivat Jumalan tuomiota ihmisille, jotka eivät pitäneet lakia. Fariseukset syyttivätkin miehen olevan “syntiä täynnä” (Joh. 9:34) ja heittivät tämän ulos synagogayhteydestä parantumisen vuoksi. Fariseuksille oli kova paikka, että Jeesus oli tehnyt vastaansanomattoman ihmeen.
Parantamisen jälkeen Jeesus kohtasi miehen uudelleen ja kysyi häneltä, uskoisiko hän Jeesuksen olevan odotettu Messias? Mies uskoi. Samaan aikaan Jumalalle omistautuneet, lain tuntevat ihmiset torjuivat Jeesuksen. Jeesus sanoi tuomionsa liittyvän juuri tähän: itsessään onnistuneet ja vahvat jäisivät synteihinsä, mutta syntiset saisivat armahduksen ja yhteyden Jumalaan.
Jeesuksen fariseuksille osoitetut sanat ovat edelleen ajankohtaisia: … mutta te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä” (9:41). Teen nyt (uhka)rohkean sovelluksen: eikö meille kristikansassa ole niin vähän elämää juuri sen tähden, että me olemme mielestämme niin näkeviä ja onnistuneita? Onhan meillä kyllä puutteemme ja vikamme – tunnustamme – mutta emme sentään ole yhtä syntisiä kuin “se ja tuo”. Eivät meidän syntimme niinkään estä hengellisen elämän virtaa kuin niiden kieltäminen. Syntisyytemme näkeminen ja tunnustaminen vie meitä jatkuvasti Jeesuksen luokse ja Hän lahjoittaa meille anteeksiantamuksen ja itse Elämän. Mutta jos olemme liian näkeviä, pärjäämme omillamme emmekä tarvitse Jeesusta.
Mietin varovaisesti mielessäni, että onkohan Jeesuksen tuomio tänään voimassa? Entä jos tänään juuri ne näkevät taivaan kirkkauden selvimmin, joita me emme pidä arvossa? Jotka ovat mielestämme liian syntisiä? Olenko minä vaarassa sokeutua? Jeesus auta.
