“Älä liiku panettelijana kansasi keskellä.” (3. Moos. 19:16)
Tänä päivänä on erittäin helppoa heittää synkkiä epäilyksen varjoja toisten ihmisten päälle. Sosiaalinen media takaa sen, että siellä voidaan levittää jopa nimettömänä kaikenlaisia huhuja ihmisistä, joista emme pidä. Huhujen levittäminen ja juoruilu on Jumalan silmissä vakavampaa kuin uskommekaan.
Juoruilu on valitettavasti melkoisen yleistä kristittyjen keskuudessa. Joskus näyttäytyy siltä, ettei sitä rekisteröidä ollenkaan synniksi; se puetaan hurskaaseen kristilliseen “huoleen” ja “vastuuseen”.
Juoruilu on houkuttelevaa, koska me saamme siitä merkillistä mielihyvää. Ehkä ainakin osa mielihyvästä tulee siitä, että painamalla toisen otsaan ikäviä leimoja, koemme itse olevamme parempia. Ehkä hetkellisesti voime unohtaa oman syntisyytemme.
Juoruilu on vakava synti ja tuhovoima. Se myrkyttää kaikkia niitä, jotka ovat ikävien huhujen kuulijoita ja tuhoavat ne, jotka ovat kohteena. Koska juoruilu tapahtuu yleensä kohdehenkilön seläntakana, totuus ehtii moneen kertaan muuttua panettelun edetessä. Kuinka monet ovatkaan joutuneet jättämään seurakunnat juoruilun takia!
Jeesus antoi hyvän ohjeen niissä tapauksissa, joissa näemme ystävämme tekevän syntiä tai joutuvan sivuraiteelle: ota suoraan yhteyttä asianosaiseen ystävään ja kerro huolesi hänelle (Matt. 18:15). Tämä ohje on sielunhoidollinen: siinä epäilyksen alla olevan ihmisen on mahdollisuus kohdata asia suoraan sen ihmisen taholta, jolle on noussut jonkinlainen huoli. Suora kohtaaminen laittaa pienelle paikalle sen, jolla on jotain sanottavaa ja estää vääränlaisten motiivien vaikutukset.
Minusta siis hyvänä ohjeena olisi seuraava: jos kuulet keneltä tahansa ikävän “tosiasian” jonkun toisen elämästä, älä ota sitä kuuleviin korviisi. Ja pidä huoli siitä, ettet jatka jutun kertomista eteenpäin. Ja jos itse olet huolissasi jostain toisesta, ota kyseiseen henkilöön itse yhteyttä. Rakkaus löytää kyllä keinot. Mutta jos kyse on juoruilun vietistä, sillä vaikuttimella ei lähimmäistä voida kohdata suoraan.
