“Minun kansani oli kuin eksyneitten lauma. Heidän paimenensa olivat johtaneet heidät harhaan eksyttäville vuorille. He kulkivat vuorelta kukkulalle, unohtivat lepopaikkansa.” (Jer. 50:6)
Kaiken hengellisen työn päämääränä tulee olla – tavalla tai toisella – saattaa ihmiset uskomaan Herraan Jeesukseen Kristukseen ja vahvistumaan uskossaan Häneen. Hän on se niitty, jossa lampaiden on hyvä olla ja jossa on kaikki tarvittava ravinto.
Joskus kristillisyyden sisällä on toisia ääniä, jotka kehottavat laumaa etsimään parempaa ruokaa jostain kauempaa. Lampaille luvataan, että jos he vain jaksava kivuta vielä yhden vuoren ylitse, sitten he saavat syödä ja levätä. Vuoren jälkeen tuleekin toinen vuori ja kolmas. Lopulta lampaat ovat eksyksissä, ilman luvattua lepoa.
Eksyttävät vuoret kuvaavat kaikkia niitä esteitä, jotka voivat tulla Vapahtajan ja kristityn välille. Eksyttävillä vuorilla yksinkertainen luottamus unohtuu ja sijaan tulee toinen toistaan suurempia esteitä, jotka tulee ylittää ensin. Eksyttävät vuoret ovat armon ehtoja ja ne peittävät Vapahtajan.
Jos olet tänään eksyttävillä vuorilla, ei hätää. Lepopaikka on aivan lähellä. Se ei ole fyysinen sijainti vaan Persoona. Hänen luokseen saa tulla nääntyneenä, eksyneenä ja epäonnistuneena.
Sinun ja lepopaikan välissä ei ole yhtään vuorta kiivettävänä. Avarat anteeksiantamuksen ja armon niityt alkavat aina sieltä, missä Kristus on. Ja Hän haluaa olla sinun elämässäsi tänäänkin.
