“Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” (Matt 11:28-30)
Jeesus eli läheisessä suhteessa Taivaalliseen Isäänsä. Hän oli riippuvainen Isästään ja sanoi tekevänsä vain sitä mitä näki Isänsäkin tekevän (Joh 5:19-20). Hän myös sanoi esimerkiksi toisen tulemisensa ajankohdasta, ettei hän tiedä sitä päivää tai hetkeä, sen tietää ainoastaan Isä.
Jeesuksen sydämessä ei ollut lainkaan kapinaa. Hän oli lempeä ja nöyrä. Hän eli levossa ja sopusoinnussa itsensä ja Jumalan kanssa. Hän tunsi Isänsä täysin ja tiesi, ettei sen parempaa olekaan kuin Isän täydellisen hyvä tahto. Siksi mikään ei saanut Jeesusta pois tolaltaan, hän ei pelännyt eikä joutunut pakokauhun valtaan, eikä häntä ajanut kiire.
On aika helppoa kuvitella pieni lapsi, joka pitää kiinni isänsä lämpimästä ja turvallisesta kädestä eikä kanna huolta mistään. Tällaisen mallin Jeesus halusi antaa meille suhteesta Taivaalliseen Isään. Siitä hän itsekin eli.
Kirjoittaja: Johanna Sarento
Johanna ja Markku Sarennon sydämellä ovat erityisesti Jumalan lapsena eläminen ja Jeesuksen sovitustyö. He ovat kirjoittaneet näistä aiheista kirjat Isän lapset ja Paluu armoon.
Markku ja Johanna Sarennon www-sivut
