Ristin raastava paino

”Jumala antaa meille ristin ja risti antaa meidät Jumalalle” Madame Guion

Avaan sängyssä varovaisesti sllmäni ja tunnustelen millainen päivä on edessä. Tänään risti tuntuu painavan tavanomaisen raskaasti.

Raahaudun sängystä kahvinkeittimelle ja siitä takaisin vaakatasoon sohvalle. Tänään treffit Jeesuksen kanssa pidetään olohuoneessa puoliksi unessa.

Olen lukenut ristiä käsitteleviä kirjoja kirjaston verran – sekä Jeesuksen ristiä että omaa ristiä. Nehän taitavat olla yksi ja sama. Mutta ristin kanssa eläminen – sitä on toinen juttu se.

Tiedän, että tänään pitäisi lähteä pyöräilemään, tehdä asioita, jotka auttavat vammaisia aivojani toimimaan normaalilla tavalla. Tiedän, että olen vastuullinen omasta hyvinvoinnistani. Mutta juuri tänään kaikki kaatuu päälle. Tänään selittämätön väsymys yhdistyy ruumiin kipuihin tavalla joka saa minut kerälle, itkemään kohtaloani.

”Jumala antaa meille ristin ja risti antaa meidät Jumalalle”. Minä uskon Guionin sanat, olenhan sen itsekin kokenut. Minä uskon, että Jumala on antanut minulle juuri sopivan ristin, juuri niin painavan, että se tekee minut avuttomaksi. Minä uskon, että se on rakkaudella räätälöity. Silti se usein sattuu enemmän kuin kestäisin.

Miten monesti olenkaan itkien anellut, että Jumala ottaisi nämä painot pois. Eikö Kaikkivaltias voisi parantaa aivovammaa, antaa hyviä yöunia, korjata aivojen ns virkeyskeskuksen? Eikö Hän voisi luoda uudet selkänikamat ja poistaa rikkinäiset? Eikö Hän voisi samalla tehdä muutaman muunkin pienemmän operaation keholle ja sielulle?

Olen kuullut, että risti on kevyempi kantaa, jos sen suostuu ottamaan vapaaehtoisesti. Siinä taitaa olla totuuden siemen. Minulle se tarkoittaa sitä, että en suostu katkeroitumaan ja vertaamaan itseäni toisiin. En suostu kyselemään miksi kaikki nämä kuormat ovat juuri minulla. Sen sijaan alan hiljalleen oppia kertomaan niistä Jeesukselle. Itkunsekaista nillitystähän se on, mutta se tuntuu helpottavan.

Risti tekee meistä yksinäisiä. Mutta juuri siinä yksinäisyydessämme, kun silmämme alkavat hahmottaa muotoja uudessa valossa, huomaamme olevamme suuressa joukossa. Täällä on muitakin ristinkantajia. Täällä on eri-ikäisiä ja -taustaisia ihmisiä. He ovat liittyneet sydämen kivulla toisiinsa ja niin jokainen risti on aavistuksen kevyempi.

Tekijä: Jaakko Pirttiaho

kouluttaja, Kansan Raamattuseura

4 vastausta artikkeliin “Ristin raastava paino”

  1. Saan purettua paljon omaa tuskaani kirjoitustesi kautta. Kiitos näistä. Olet rukouksissa.

    Tykkää

  2. Ef. 3: 14-21 ❤🛐 ❤Herra on kanssas tänäänkin, hetki hetkeltä, päivä päivältä 🤗 raya

    Tykkää

  3. Jaakko,

    oot rukouksissa. Kiitän Sinusta ja teksteistäsi Jumalaa.

    Ole siunattu!

    to 2. heinäkuuta 2020 klo 11.00 Yksin armosta kirjoitti:

    > Jaakko Pirttiaho posted: ” ”Jumala antaa meille ristin ja risti antaa > meidät Jumalalle” Madame Guion Avaan sängyssä varovaisesti sllmäni ja > tunnustelen millainen päivä on edessä. Tänään risti tuntuu painavan > tavanomaisen raskaasti. Raahaudun sängystä kahvinkeittimelle ja sii” >

    Tykkää

  4. Hei, noita samoja tuntemuksia tunnen myös joka päivä, kun sairaus runtelee kehoa ja mieltä ettei jaksa lähteä liikkeelle kuin joskus iltapäivän puolella, en ole kovin valittaja nuoruudessa ollut, mut alle 50 iski tää sairaus. On lohduttavaa lukea tekstejäsi. Rukoillen.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s