Yksin armosta -blogi 5 vuotta!

Aloitimme blogin helmikuussa 2018 ja näiden viiden vuoden aikana olemme julkaisseet reilut 900 tekstiä ja 250 videota.

Sydämelliset kiitokset teille tuhansille seuraajillemme ja ystävillemme, jotka olette kanssamme kulkeneet! ❤️

Emme vuonna 2018 uskoneet, että teitä voisi olla näin valtava joukko! 🥰 Halusimme sillon tavoittaa vain sen yhden särkyneen ihmisen niin, että Jumalan armo ja rakkaus voisi häntä hoitaa ja kantaa. Ja tämä on edelleen tärkein tavoitteemme! Toivomme saavamme jatkaa matkaa tällä tiellä yhdessä teidän kanssanne! 🙏❤️

Tässä yksi teksti aivan blogimme alkumetreiltä.

Mitä armo saa aikaan?

(julkaistu 24.2.2018)

Johanneksen evankeliumissa on hyvin kaunis kertomus siitä, mitä Jumalan armo saa aikaan ihmisessä. Luvussa 12 Johannes kertoo Marian voidelleen Jeesuksen jalat omistamallaan nardusöljyllä. Tuo öljy oli hyvin kallista ja voi hyvinkin olla, että se oli Marian elämän – rahallisesti mitattuna – arvokkain asia. Yhden opetuslapsen mielestä voide oli 300 denarin arvoinen, eli se vastasi vuoden työmiehen palkkaa. Ajattele, että nykyaikaan muutettuna voiteen arvo oli 25000 euroa.

Maria antoi Jeesukselle kaiken mitä hänellä oli. Jopa opetuslapset hämmästelivät ja paheksuivat Marian uhraamista, heistä se oli kohtuutonta, liioittelua ja turhaa tuhlausta. Monesti ajatellaankin, että elämän antaminen Jeesukselle ja Hänen tahdolleen on tuhlausta, ihmisen ajan ja kyvyt voisi käyttää paljon järkevämminkin.

Jeesus sanoi opetuslapsille, että Marian uhraus tultaisiin kertomaan kaikkina aikoina evankeliumin yhteydessä. Miksi? Syynä on se, että Marian toiminnassa me näemme sen, mitä evankeliumi vaikuttaa sen vastaanottaneessa ihmisessä. Jumalan armo vaikuttaa niin, että ihminen rakastuu Jumalaan. Hän ei elä elämäänsä velvoitteiden, pakkojen tai uhkausten motivoimana, vaan hänen sydämensä on kiintynyt uskonsa kohteeseen.

Monet kristityt kokevat, ettei Jumalan armo riitä heille, jos he eivät täytä heille osoitettua tai itse tehtyä mittaa. Heille Jumalan armo on kuin yhden askeleen päässä oleva palkinto; lähellä mutta lopulta aina saavuttamattomissa. He yrittävät hukkuvan tavoin räpiköidä veden pinnalle eivätkä uskalla luottaa veden kannattelevan heitä. Tällainen usko ei synnytä halua olla Jeesuksen seurassa tai antaa elämäänsä Hänelle.

Maria oli oppinut lepäämään Jeesuksen lähellä. Luukkaan evankeliumin luvussa 10 on hengellisen elämän yksi tärkeimmistä periaatteista: Jeesus kutsuu meitä nauttimaan yhteydestä kanssaan ja lepäämään Hänen lähellään. Sellaista uskoa kyllä joskus nimitetään passiiviseksi ja jopa liian armokeskeiseksi, mutta silloin ei ymmärretä uskoa oikein.

Marian armon varassa lepäävä usko oli elämänsä uhraavaa uskoa. Hän uskalsi nauttia Jeesuksen rakkaudesta ja se vaikutti Mariaan lähtemättömällä tavalla.

Olisiko meidänkin aika uskaltaa luottaa Jumalan armoon ja rakkauteen? Entä jos uskaltaisimme antaa Hänelle kaikki yrityksemme olla parempia kristittyjä, kaiken levottomuutemme, helmasyntimme ja vaikeutemme – ja uuvuttavan työn sijasta lepäisimme? Mitähän seuraisi jos heittäytyisimme Jumalan varaan ja luottaisimme siihen, että Hän pitää meistä huolen? Luulen, että silloin sisimpäämme tulvisi Jumalan armon raikkaat tuulet. Ja ne tuulet puhaltaisivat lähimmäistemmekin elämään.

3 vastausta artikkeliin “Yksin armosta -blogi 5 vuotta!

  1. Rukoilen Jeesukselta armoa ja pelastuksen valoa, iloa jonka vain Hän voi antaa. Masentuneena on vaikea nähdä iloa missään, Raamatussakaan. Uskon mutta en osaa levätä.

  2. Iloinen uutinen sinullekin että Jumalan pojan veri on jo sovittanut koko maailman synnit ja joka sydämestään sen uskoo ja hyväksyy, se pelastuu. Eikä mikään maailmassa voi sitä sinulta viedä.
    Rohkaisen keskittymään ja oikein rauhassa tutkimaan ja kuulemaan evankeliumi. Esim Room. kirje.
    Jumalan sovitustyön osallisuus on voimallinen myös tuomaan sinulle iloa ja voittamaan masennuksen. Rukoilen ole siunattu ja autettu matkallasi.

  3. Varmasti on voimallinen, mutta ei se siltikään autuuden aikaa takaa. Varsinkaan pelkkää autuuden aikaa koko loppuelämän ajaksi. Joten emmehän lähde julistamaan minkäänlaista menestysteologiaa. Koska sellainen ei toimi todellisuudessa.

    Mietipä Jobia. Jumalan tahdosta kaikki on kiinni.

    Olen torstai-illasta lähtien elänyt säästöliekillä.🕯🤕

    Varsinkin eilisen. Odotan yhä Jumalaa. Varsinkin yksinäiselle se on lähes pelkkää kidutusta.

    Ainoat valopilkut tulleet netistä eli sieltä, mistä myös pahin mahdollinen, mitä olen elämässäni kohdannut.

    Pahin, johon verrattuna jopa vuoden takainen isäni kuolema oli minulle pikkujuttu.

    Tai sit oon nähny jo ihan liikaa kuolemaa? Alkaen pikkusiskoni kuolemasta vuonna 1994. Tai sit ysineljään verrattuna mikään muu kuolema ei oo “niin paha”… 94, traumojeni lähde.

    Mutta ne valopilkut. Niissä on näkynyt innostava asenne … ja sola gratia.

    Sitä jään odottamaan lisää. Sitä tarvitsen. Siitä elän.

    Matteus 4:4.

    Hänen armostaan. Yksin armosta.

    Mikään muu lähde ei voi tyydyttää minua.

    Kokeiltu on ja myös koettu.

    T. Tero “T. J.” Haapsaari

Kommentoi tätä julkaisua

%d bloggaajaa tykkää tästä: