-Jeesukseni, Sinä olet elämäni juuri nyt. Minuun sattuu ja sieluni on riekaleina. Minua itkettää.
– Lapseni, rakkaani, saat itkeä itkusi Minulle, painaa pääsi rintaani vasten. Aarteeni, sinä selviät kyllä. Minä itse tuen, autan ja johdatan. Minä annan sinun ympärillesi ihmisiä, sinä et jää yksin.
– Isäni, minulla on niin voimaton olo.
– Rakkaani, minä annan sinulle voimaa. Sinä tunnet itsesi heikoksi, mutta Minä annan voiman.
– Jeesus, minä koen itseni tyhjäksi ja. ontoksi. Täytä sinä minua.
– Lapseni, minä olen kanssasi. Minä täytän sinua hengelläni. On aikoja, jolloin en puhu tulevista päivistä. Sinun tulee elää nämä päivät läpi.
– Herrani, tunteeni lyövät kovaa. Olen aiheuttanut pettymyksen niin monille. Minun sieluni on sirpaleilla. Olenko minä Jeesus sinulle pettymys?
– Rakkaani, oliko Pietari minulle pettymys? Hän kielsi Minut, jonka jälkeen vakuutin rakastavani häntä. Kunpa ymmärtäisit, että Minä vain rakastan. Kyyneleet silmissäsi ojenna sirpaleet Minulle. Häpeä painaa katseesi maahan. Minä odotan, kaipaan katsettasi. Tahdon sanoa, että ei ole hätää. Katso Minuun. Minä teen uutta sielusi sirpaleista. Minä saan vedet virtaamaan ja autiomaat viheriöimään. Minä annan sinulle elämän. Lapseni sinä pyysit elämää kanssani. Tartu käteeni, uskalla luottaa Minuun. Minä tunnen sisimpäsi, kaipaan yhteyttä kanssasi. Haluan seurustella kanssasi. Lapseni, Minä janoan sitä.
Rakkaani, on niin paljon ihmisiä, jotka kokevat, etteivät kelpaa, eivät riitä minulle. Lapseni, vahvista sinä heitä. Saatana on lannistanut heidät. He ovat jääneet oman häpeänsä vangeiksi. Auta heitä. Minulla on jokaiselle käyttöä, ettekö huomaa? Opetuslapseni eivät olleet täydellisiä. He olivat kiivailijoita, epäileviä, kieltäjiä. Minun rakkauteni on ihmisten kipua suurempi.
Tule luokseni. Tahdon rakastaa sinua. Älä paina päätäsi häpeästä, syyllisyydestä tai epätoivosta. Nosta katseesi silmiini. Lepää yhteydessäni. Lapseni, anna Minun rakastaa sinua.
Etsi särkyneitä. Minä rakastan heitä. Minä en tuomitse enkä satuta. Minä en lyö. Olen lunastanut kaiken. Kunpa ihmiset vain antautuisivat rakkaudelleni.
Katso, vainiot ovat jo vaalenneet. Kuka poimisi tähkäpäät Valtakuntaani? Ihmiset odottavat armahtavaa sanaa ja jännittävää yhteyttä kanssani.
Lapseni, lähde.. Minä lähetän sinut!
Tämä oli juuri sitä, mitä tarvitsin tähän elämän hetkeen, kun myrskyt tuntuvat lyövän liian lujaa, enkä meinaa jaksaa. Kun olen epäillyt kutsumustani ja sitä auttaako Jumala enää. Ja pettynyt omaan epäuskooni jälleen kerran. Itkien luin tämän ja tahdon uskoa joka sanan. Kiitos Jaakko, kun jaoit tämän lohdutuksen sanan Herralta. Voimia ja siunausta!
Kiitos Jaakko tästä tekstistä! Se herätti ja meni suoraan sydämeen. Ravisteli ja sai otsaluuni toiseen asentoon. En ole mitään ilman Jeesusta. Kaikki pimeys minussa, siihen jään jumiin liikaa ja se myös vääristää jumalakuvaani. Kiitos Jaakko,että sait minut nostamaan taas katseeni todelliseen Jeesukseen!
Toivon sinulle siunausta!
Kiitos Jaska ja lepoa,siunausta sekä Rauhaa, joka on ymmärrystämme ylempää.p.s.Löysin tuosta isosta kirjahyllystä sinun kirjasesi: ‘Löydä minut takaisin”. En ole lukenut aiemmin, mut siivosin hyllyä vähän niin osui käteen.On niin paljon kertynyt kirjojakin vaikka käytän kirjastoa. Olit kirjoittanut omistuskirjoituksenkin 22.12.2020
Kiitos ja Jumalan hellää hoivaa.
Terv. Ritva B.
Kiitos tästä! Jeesus kanssasi
Kiitos sanoista, jotka sain. Ne hiljentävät surun ja ahdistuksen. Olen lapsesta asti katsonut kaikkea pahaa, mitä ihmiset tekevät toisilleen, siksi kai halusin lähelle jotain suurempaa, Jumalaa…Mikään ei elämässä muuttunut siinä suhteessa, että elämässä ihmiset olisivat olleet rakastavia. Itse en myöskään tiennyt miten elää, mutta yritin jotain…ainakin hukkasin uskon rakkauteen. Aloin vihata itseä ja muita ihmisiä. Se oli vain sisäistä kuohuntaa ja katkeruutta ja toivoa päästä Jumalan luo katsomasta tätä maailmaa. Lopulta romahdin, menetin hetkellisesti liikuntakyvyn, itkin ja surin koko elämääni. Muutuin siinä istuessa kuukausia paikoillani rumaksi ja haluttomaksi mihinkään.
Noita lähettämiäsi ajatuksia, sanoja lukiessa on sisäiset rikkoontuneet “mannerlaatat” alkaneet liikkua , en tiedä mitä tapahtuu, minua vain itkettää… Viime yönä näin unta, että rukoilin ja minulle puhuttiin, mutta en muista unta tarkasti. On hyvä, että saa rukoilla ja tuntea Jumalan läheisyys. Kunpa saisin olla turvassa ja rakkauden lähellä aina, että saisin joskus tuntea olevani ehjä ja kokonainen. Pahat tunteet vaihtuisivat muunlaisiin ja saisin itselleni tehtävän, johon minut on tarkotettu. Miksi kaiken pitää hajota ennen kuin voi alkaa olla olemassa ja rauhassa. Kiitos rukouksesta ja sanoista! Asta