Tässä minä taas olen
Väsynyt kantamaan
Rakkaita taakkojani
Tulen luoksesi
En suurella uskolla
En kevein voittajan askelin
Olethan paikallasi
Läsnä lupauksissasi
Huudon etäisyydellä?
Vieläkö otat minut vastaan?
Vieläkö jaksat olla Vapahtaja?
Vieläkö?
Tässä minä taas olen
Väsynyt kantamaan
Rakkaita taakkojani
Tulen luoksesi
En suurella uskolla
En kevein voittajan askelin
Olethan paikallasi
Läsnä lupauksissasi
Huudon etäisyydellä?
Vieläkö otat minut vastaan?
Vieläkö jaksat olla Vapahtaja?
”Vieläkö”,otsikosta alkaen, osui ”naulan kantaan”…en taida jaksaa enää…uskoa…37 vuoden rukousten jälkeen…olemassaoloosi…
Joo tällaisinaan löydettyjä. Mietin yhtä asiaa kun hirveästi ”yrittää muuttua”, niin eihän sitä kyllä muutu. Ehkä osaa vaan olla lupaamatta toisille. Autuas se joka näkee oman moskan. Siinä meidän kilvoiteltava, että jätetään moskat Herrallemme. Terv. JP
Niin minun tunteeni, toiveeni ja sisimpäni olit kirjoittanut tuohon tekstiin🫶 Elämä uskossa ei useinkaan ole sitä mitä näemme ja kuulemme ’onnistuneiden’ puheista ja kokemuksista.
Liian usein joudun kysymään;
Miksi ei minulle? Miksi minulle?
Vastauksen tietää vain taivaallinen Isäni… ja vastaus ei kuulu tai se on niin hiljainen, että se häviää omien yritysteni, kaipuuni ja ahdistukseni synkkään syleilyyn… Kuitenkin syvällä sydämessä kiitollisuus ja odotus.. hetkestä kun kaikki on pyyhitty pois. Minunkin pieni elämäni oli tarkoitettu tähän maailmaan, miksi, sitä minun ei tarvitse tietää🫶
Siunausta sinulle🙏
Hyvin tiivistetty olennainen. Kiitos.