Kuusien tummat hartiat
kurottuvat sumussa kohti synkkiä pilviä,
pilviä, joita ei latvuksien yllä enää näe.
Maa on kuin uinuva peto,
joka hengittää raskaasti.
Polku katoaa näkyvistä,
mutta kuljen silti askel kerrallaan,
sillä tiedän, jossain piilossa,
paksun verhon takana
on Valo, joka ei sammu.
Kuljen luottaen,
sillä tämäkin tie kuuluu Herralle.
Katseeni tavoittaa puun latvan värähdyksen,
ja harso väistyy hipaisun verran.
Tykkäsin🌲☁️🌥️🌤️🌳
Taivaan Isä, anna hellä hipaisu Jeesuksen rohkaisua sille joka sitä nyt tarvitsee, anna luja luottamus ja säteittäin kasvojesi Valoa. Anna kesän lämpöä ja uudista armollasi uskovien sydämiä!
Vanhurskaan polku kirkastuu kirkastumistaan… Jumalalle ei pimeyskään ole pimeää, vaan se on aina kuin kirkas Valo.