”Mitä maljassa sisällä on, se antakaa köyhille. Silloin kaikki on teille puhdasta.” (Luuk. 11:41)

Jeesuksen ajan fariseukset olivat omistaneet elämänsä Vanhan Testamentin Jumalalle. He pyrkivät osoittamaan jumalakaipuutaan käytännön elämässä kaikin tavoin; uskonnolliset säädökset ulottuivat heillä pienimpiinkin yksityiskohtiin.

Jeesus osoitti ihmisten ihaileman uskonnollisuuden puutteet. Hän varoitti hengellistä eliittiä monta kertaa vaarasta, jonka ulkoiseen hengelliseen elämään keskittyminen saattaa aiheuttaa: sisäinen elämä totuudessa unohtuu.

Nyt hyppään uhkarohkeasti omaan elämääni. Olemme joutuneet vaimoni Iiriksen kanssa kesän aikana vaikeaan talo-ongelmaan. Tilanne on tuonut auttamattomasti esille oman jumalasuhteeni ongelman: minun astiani sisäpuoli on tarkasti itseni hallussa. Annan Jumalalle osan itsestäni ja haluan toisten näkevän hengellisyyteni mutta sisäpuoli on Jumalan ulottumattomissa.

Miten Jumala saa sydämemme itselleen? Hän kamppailee kanssamme. Hän syvässä rakkaudessaan antaa meidän joutua olosuhteisiin ja tilanteisiin, joissa olemme vajoamassa pinnan alle. Silloin astian ulkokuoren asiat karisevat merkityksettöminä ja sisäpuoli tulee esille. Sen haluamme luovuttaa Taivaalliselle Isällemme, koska huomaamme, ettemme osaakaan ohjata elämäämme itse.

Kriiseissä juoksemme Jumalan suojaan. Ymmärrämme, että hän antaa elämällemme syvimmän merkityksen.

Niin, minä olen kesän aikana vastustellut, itkenyt ja lopulta taipunut. Olen törmännyt loputtomaan itsekkyyteeni ja itsekeskeisyyteeni. Ja miten vähän uskallankaan luovuttaa sydämeni sirpaleita Jeesukselle. Mutta onneksi Hän osaa toimia kanssani oikealla tavalla joka päivä. Ja sinun kanssasi.