Eilen illalla sain järisyttävän kokemuksen. Olin viikko sitten joutunut hankalan mielipiteiden vaihdon jälkeen kylmään asemasotaan erään tuttavani kanssa. Olin tullut mielestäni hyvin väärinkohdelluksi ja olin varma, että aloite suhteen korjaamiseen piti tulla tuttavaltani – olinhan minä loukattu osapuoli.
Kuluneen viikon olin vuorotellut itsesäälin ja kostonhimon välillä. Aika ajoin soitin jollekin ystävälleni ja olin valmis juoksemaan lankoja pitkin toiseen päähän, jos en heti saanut ymmärrystä ja empatiaa.
Eilen aloitimme varovaiset rauhantunnustelut viesteitse. Nopean tunnustelun jälkeen pääsimme taas tuttuun ilmiriitaan ja loukkausten heittelyyn. Tilanne tuntui erittäin kipeältä ja rukoilin, että “anna Jeesus vastapuolen ymmärtää asia.”
Minä olin kuitenkin se, joka joutui puhutteluun. Kun vastapuoli viesti kylmän sodan jatkumista, huomasin kirjoittavani oman tekstiviestini muotoon: “Antaisitko minulle anteeksi?” Viesti tuntui järjettömältä, se polki maahan oikeutukseni ja tunteet, jotka vaativat hyvitystä. Mitä minä edes pyytäisin anteeksi kun olin ollut näkökulmastani niin “asiallinen'”?
Nuo kolme sanaa muuttivat koko tilanteen. Ilo, lämpö ja välittäminen tulvivat seuraaviin viesteihimme. Tajusin, että kaikessa viattomassa ja oikeassaolemisen tunteessani minä olin todella loukannut toista niin, että tämä oli kärsinyt.
Jeesuksen opetus anteeksiantamuksesta on radikaalia. Hän ei tyydy tuomaroimaan kuka on oikeassa milloinkin vaan vastuuttaa aina minut. Entä jos olisin ollut hieman vähemmän kärkäs, kantaaottava, entä jos olisin ollut lämpöisempi ja rakastavampi?
Jäin miettimään, miten paljon ihmissuhteeni kärsivät halustani olla oikeassa? Ja miten vaikeaa minun on rakentaa sovintoa silloin, kun koen olevani haavoitettu toisen taholta?
Eilisen jälkeen totesin, että paljoa ei tässä miehessä näy pyhitystä. Jos sitä olisi, se näkyisi ennen kaikkea ihmissuhteissa. Mutta Jeesuksen kanssa on turvallista elää ja oppitunteja on luvassa myös tänään. Ja huomenna. Niiden terävin kärki taitaa olla suunnattuna aina minuun?
Aamen! Noin pari viikkoa sitten Herra puhutteli samoin minuakin. Siskon kanssa kärjistyi viestittely ja minä koin samoin että tuo toinen ei ymmärrä. Sitten Herra muistutti, että eläkää toisten kanssa rauhassa mikäli se teistä riippuu. Kirjoitin että, Anteeksi kun loukkasin sinua. Ensin meinasin kirjoittaa, Anteeksi JOS loukkasin sinua. Mutta oikea sanavalinta oli KUN. Siihen loppui se väittely. Kiitos Jaakko, olet ollut Herran äänitorvena minulle. Ole Siunattu.
Minusta on ihana, kun sinä uskallat pistää itsesi likoon näissä jutuissa. Se on rohkeaa. Siunausta teille sinne!