“Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu” (Ps. 23:1).
“Ei minulta mitään puutu” on rohkea ja vahva ilmaisu. Daavid oli löytänyt levon tyytymisen kautta.
Jae ei tarkoita seuraavaa: koska minulla on hyvä puoliso/ hyväpalkkainen työ/ maksettu omakotitalo/ kesämökki Päijänteen rannalla/ terve ja sopusuhtainen vartalo, niin sen tähden minulta ei puutu mitään.
Daavidilta ei puuttunut mitään, koska Hänellä oli huolehtiva Paimen, Herra Jeesus Kristus. Vuosikymmenet Jumalan seurassa olivat avanneet hänen silmänsä ymmärtämään, että se, mitä Herra tahtoi antaa, oli parasta. Se koski myös asioita, joita Herra ei antanut tai joita Daavidilta kipeästi vietiin.
“Ei minulta mitään puutu” sanojen yhteydessä on hyvä lukea niitä monia Daavidin Psalmeja, joissa hän surusta ja ahdistuksesta sekaisin huutaa Jumalaa pelastamaan hänet; Sanat eivät ole syntyneet helpon elämän seurauksena.
“Ei minulta mitään puutu” voi olla ihan jokaisen kristityn todellisuutta. Sinunkin. Se on uskonhenkinen toteamus, joka ei synny katsomalla vain näkyvää todellisuutta.
Koska Jeesus Kristus on minun hyvä ja rakastava paimen-Jumala, Hän varmasti tarjoaa minulle kaiken, mitä tänään tarvitsen. Hän ohjaa kasvattavan pimeän ja ilostuttavan valon, jokaista lajia aina sopivaan aikaan.
Ai jai miten osuvaa tekstiä kun poljin juuri töistä ja mielessäni sadattelin miten sitä saa taas unen, että jaksaa huomenna taas. Tuon kun saisi “polttomerkittyä” sydämeensä, että tänään ei mitään puutu!!!