“… lohduta minua jälleen” (Ps. 71:21)
Psalmin 71 kirjoittaja, vanheneva Jumalan oma, katsoo elämäänsä taaksepäin. Hän näkee monet korkeat huiput kuin rykelmänä toistensa perään. Kiipeämistä on ollut, voimat ovat olleet monesti loppu ja joskus on ollut mielessä myös kysymys: “Pääsenkö ollenkaan perille?”
Rohkeaa luottamusta kuvaavat sanat: “Sinä olet antanut vaikeita vuosia, monia ahdistuksen aikoja.” Jumala annetaan olla Jumalana: Hän on Kaikkivaltias; oman käsityskyvyn himmetessä jäljelle jää paljas luottamus siihen, että Hänen käsiensä kautta kulkevat lopulta kaikki asiat.
Jos vaikeudet olisivatkin rajoittuneet vain menneeseen ja vanhuus olisi tuonut seesteisen onnen; mutta ei, psalmista on jälleen Jumalan tarpeessa. Hän taistelee ylivoimaisia vihollisia vastaan ja huutaa Jumalan puoleen: “Lohduta minua jälleen!”
“Lohduta minua jälleen.” Katso, Herra, palelevaa ihoani ja huomaa, kuinka kylmät tuulet puhaltavat jälleen ylitseni. Vedä minut lähellesi sillä voimallasi, jolla sinä herätät kohmeiset elämään. Sinulla on määrätön määrä tapoja etsiä minut ja kuiskata lohdutusta – yllätä minut, tuo sielun kevätpäivät syksyn pimeyteen.
