”Armo on ansioton rakkaus minun osakseni.”

Se on siis jotain, mitä en mitenkään itse voi millään tavoin ansaita.

Golgatan kummulla, Jeesuksen vierellä ristillä roikkui paljon pahaa tehnyt, joka ei pystynyt enää saamaan rikkomuksiaan anteeksi saati hyvittämään tekemiään vääryyksiä.

Hänellä oli kuitenkin nöyryyttä kääntyä Jeesuksen puoleen. Hän uskalsi anoa:” Muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Pyyntö riitti täydelliseen armahdukseen ja ryövärille avautui paratiisi Jeesuksen seurassa.

Rukoilen Sinua Herra, kirkastathan rakkaudessasi mittaamattoman suuren armosi myös minulle ja meille kaikille? Olethan meille yhä sama Vapahtaja kuten olit ristin ryövärille?

Kiitos, että saan pyytää Sinulta uskoa ja luottamusta kaikkiin elämäni vaiheisiin. Kiitos, että autat  hyväksymään omat ”pistimet” Paavali tavoin. Olethan luvannut: ” Minun armossani on sinulle kyllin, sillä voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.”

Vielä mieleeni nousevat Antti Achreniuksen sanoittaman virren sanat:” Se armo on sanomaton, joll´ Jeesus meit` hoitanut on! Kun neuvoillaan lävitse vierahan maan Hän taluttaa uskoviaan, Hän lyöpi ja tukee, Hän riisuu ja pukee, Hän katoaa hetkeksi vaan, Hän tyhjnentää tyhjäks Ja alentaa köyhäks, vaan tyhjälle, köyhälle lahjoittaen suo armonsa rikkauden Hän kasvonsa peittää ja murheeseen heittää, vaan antaa taas virvoituksen.”

ME