Eijan hajatelmia onnellisuudesta ja ylionnellisuudesta Tein hajatelmat tänään tekstin muotoon, koska virus vei eilen ääneni ja täytyy suojella äänihuulia. Ole siunattu Taivaan Isän armolla ja rakkaudella Sinua siunaten Eija

YLIONNELLINEN?

Suomalaiset ovat tutkimusten mukaan maailman onnellisimpia ihmisiä. Onnellisuudesta on tehty monia tutkimuksia ja todettu, että merkittävimpiä onnellisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat anteeksiantamus ja rakkaus (Lyubomirsky, Seligman).

Rakkaus ja anteeksiantamus ovat lähtöisin Jumalasta. Siksi ne ovat myös Jumalan teko meissä. Rakastaminen ja anteeksiantamus eivät ole niinkään omaa pyristelyämme tai suorittamistamme. Rakkaus ja anteeksiantamus ovat aitoutta, rehellisyyttä ja vastaanottamista Kaikkivaltiaan Jumalan edessä. Pyhä Henki osoittaa meille 100 %:n syntisyytemme ja kutsuu meitä 100 %:een armahdukseen. Hänen tekonsa on täydellinen, koska meille kuuluva rangaistus on jo kärsitty ja voitettu. Täydelliseksi sen tekee se, että Jumala itse Jeesuksessa sovitti meidät – aivan jokaisen. Jostain syystä, jota en ainakaan minä ymmärrä, Jumala kunnioittaa meidän vapaata tahtoamme. Hän ei ole riistäjä, vaan oikeudenmukainen ja vetää armossaan puoleensa, jotta me ihmiset ymmärtäisimme ottaa sovituksen vastaan. Meillä on vapaa tahto ottaa vastaan pelastus.

Vanhan testamentin puolella Jesajan kirja kehottaa: ”Kääntykää minun puoleeni ja antakaa pelastaa itsenne, kaikki te maan ääret, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole” (Jes. 45: 22). Samoin Pietari rohkaisee ja jopa vetoaa kuulijoihinsa: Antakaa pelastaa itsenne (Apt. 2:40).

Mitä Jumalan rakkaus ja anteeksiantamus saavat aikaan? Jumalan evankeliumin ilosanoma tulee todeksi ja eläväksi meissä. Usein jäämme kiinni tunteisiimme, kokemuksiimme, ajatuksiimme ja järkemme päätelmiin. Jumala on järjestyksen Jumala. Hän on antanut meille järjen ja Hän kehottaa meitä hyviin tekoihin. Hänen tahtonsa on, että sovimme, jos meillä on jotain toista vastaan. Tätä ei lihamme, (egomme) ja sielunvihollinen halua. Ne haluavat selittää ja toivovat meidän luikertelevan karkuun tai menemään ”puolivaloilla”. Ne eivät myöskään halua, että otamme vastuuta tai tunnustamme juuri oman syntimme. Aivan kuten paratiisissa aikoinaan. Sielunvihollinen jätti epäilyksen, uskomuksen siemenen; jota Eeva ja Aatami alkoivat kuuntelemaan. Käärme viekoitteli heidät omavoimaisuuden, lähes jumalaksi tulemisen valheella. Tähän he sortuivat ja siten koko ihmiskunta, minä ja me mukaan lukien. Ja kun Jumala kysyi totuutta, sekä Aatami että Eeva, halusivat selittää ja vierittää syyllisyyden pois itsestä. He eivät halunneet nähdä omaa syntiään. Ja siinä Taivaallinen Isä seisoi heidän edessään ja teki mitä??? Hän armahti heidät ja peitti heidän syyllisyytensä. Synnillä on aina seuraukset. Huomaamme ne varmasti omassa elämässämme. Jumala on äärimmäisen lempeä ja armollinen, sillä Hän ymmärtää inhimillisyyden ja heikkoutemme. Roomalaiskirjeessä kehotetaan: ”Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa.”

Kun Pyhä Henki kirkastaa meille täydellisen syntisyytemme, se ulottuu myös siihen, ettemme tule millään teolla – emme edes hyvillä töillämme tai vastuunkantamisella – sovitetuksi. Anteeksiantamus on Jumalan teko meidän sisällämme, kun nöyrrymme Hänen edessään ja otamme vastaan sovituksen. Evankeliumin ilo tulee silloin meihin. Se on meidän käsityskykyämme suurempi. Tässä kontekstissa voimme ymmärtää hitusen Jeesuksen autuaaksi julistamisesta. Hän puhui hämmentävästi, millaiset ihmiset ovat autuaita eli ylionnellisia. Pyytäisin sinua lukemaan Matteuksen evankeliumin 5. luvun jakeet 1–12 ja tarkkailemaan Jeesuksen lauseiden sivulauseita, joista muodostuukin onnellisuuden ydin. Jeesus opettaa miksi nämä meistä ehkä ”ei-niin-onnelliset” kuten murheelliset ovatkin Jumalan silmissä onnellisia.

”Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:

Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen.
Autuaita kärsivälliset: he perivät maan.
Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.
Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.
Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.

Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. lIoitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.

Kuinka hengessä köyhä voi olla onnellinen? Jotkut Raamatun tutkijat kääntävät köyhä sanan ”nöyräksi”. Tämä tuo jakeeseen mielestäni aivan uuden ulottuvuuden. Juuri hengessä nöyrä saa Jumalan lupauksen, taivasten valtakunnan. Voiko murheellinen olla ylionnellinen? Mitä ihmettä? Kyllä voi, koska Jeesus tarkoittaa tässä kansansa murheellisia, joille Jumala antaa lohdutuksen Hänen ajallaan ja tavallaan. Kärsivällisille (vanha käännös: hiljaisille) Jumala lupaa perinnöksi maan. Tässä puhutaan ihmisistä, jotka ovat jättäneet asiansa Herran käsiin ja lupauksesta, että Herra pitää huolen heidän oikeuksistaan ja palkitsee. Sovitusta, pelastusta anovat saavat ravinnon. Jeesus itse sanoi, että kolkuttavalle avataan. Me saamme kolkuttaa, mutta itse Jeesus avaa oven. Jeesus puhuukin, että Hän on se ovi, josta käydään sisälle pelastukseen. Seuraavassa jakeessa Jeesus puhuu armahtamisesta. Laupiaat tulevat onnelliseksi, jopa ylionnelliseksi, koska Jumala armahtaa heidät. Jeesuksen seuraajat ovat kuninkaan lapsia ja meille annettu lähetystehtävä maailmassa on sama kuin Kristuksen: toimiimme Jumalan laupeuden, armahtamisen välittäjinä (u. Gräsheek). Ihana pelastuksen ydin! Uskovia kehotetaan sydämen varjelemiseen. Jeesuksen puheessa on suuren onnellisuuden, iankaikkisen elämän ja Jumalan näkemisen lupaus, joka koskee puhdassydämisiä. Kuten aiemmin kirjoitin, emme pese itse sydäntämme. Sen puhdistaa yksin Jeesuksen veri. Jeesus viestii, että Jumalan lapsen nimen saa rauhantekijä. Kuninkaat hankkivat rauhan, samoin teki kuningasten kuningas Jeesus, joka hankki meille rauhan. Lainaan otteen suoraan Esko Haavan selitysteoksesta: ”Messias-kuninkaan valtakunta on rauhan valtakunta. Rauha merkitsee järjestyksen ja oikeuden noudattamista. Jumala ei ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. Rauhantekijät ovat niitä, jotka iloitsevat yhdessä totuuden kanssa. Rauhan tekeminen ei ole toimettomuutta, pelkkää riidasta pidättymistä. Se on ylhäältä tulevan viisauden sävyisää, mutta määrätietoista edistämistä. Autuaita ovat ne, joilla on tämä kuninkaallinen kutsumus.” Lopuksi Jeesus puhuu niistä, jotka joutuvat kohtaamaan vainoa ja pahan puhumista evankeliumin, Jeesuksen ja uskon takia. Tässä Jeesus ei puhu kaikenlaisesta vainosta, vaan juuri siitä vihasta, joka nousee Kristusta ja Pyhää Henkeä vastaan. Kun meitä vainotaan, on hyvä erottaa se viha, jonka olemme omalla toiminnallamme tai toimimattomuudellamme taikka sanoillamme aikaan saaneet. Jeesus ei puhu siitä, vaan siitä vihasta, valehtelusta sekä ”puolivillaisesta”, joka kohdistuu evankeliumiin ja meihin sen tähden. Evankeliumi on ilosanoma ja vapautus synnin kahleista. Lopuksi Jeesus kehottaa iloitsemaan. Mistä? Siitä, mitä Hän itse on tehnyt suuressa armossaan ja jonka takia me voimme päästä iankaikkiseen elämään.

Kiitos Jeesus!