Joskus Jumalan armosta tehdään ehdollista, sitten kun -armoa. Tällöin armon eteen laitetaan ehtoja, jotka tulee täyttää armon saadakseen. Tällaisen armon ulkopuolelle jäävät kaikki, jotka kokevat ehtojen olevan liian vaativat.
Sitten kun -armo saavutetaan kun ollaan tehty riittävästi ja oikealla tavalla parannus, hylätty synnit ja voitettu ongelmat. Sitten kun -armoa pidetään yllä oikealla sydämen asenteella, riittävällä hengellisellä harjoituksella, syntien vastustamisella ja hyvään pyrkimisellä.
Sitten kun -armo noudattaa inhimillistä, yleisuskonnollista kaavaa; kun minä teen oman osuuteni, Jumala tekee omansa. Ja saavutan sen mukaan Jumalan armoa kuin olen sitä arvollinen vastaanottamaan.
Jeesus ei opettanut sitten kun -armoa. Hän opetti Jumalan olevan myötätuntoinen ja säälivä Taivaan isä, sellainen, joka välittää ihmisistä. Hän sanoi itse olevansa Hyvä Paimen, joka etsisi kadonneet lampaansa. Hän kutsui janoisia, nälkäisiä, heikkoja, väsyneitä ja syntisiä luokseen, jotta nämä saisivat kokea Jumalan armosylin. Tulla armahdetuiksi. Löytääkseen todellisen elämän tarkoituksen ja merkityksen.
Jeesuksen ajan hengellinen ilmapiiri ei sallinut niin väljää opetusta Jumalan armosta. Jeesus ulotti sanomansa juuri heille, jotka eivät täyttäneet sitten kun -mittoja; juuri heistä tuli Jeesuksen ensimmäisiä seuraajia!
Todellinen sitten kun -sopimus tehtiin Isän ja Pojan välillä. Sitten kun Poika suostui ihmisen osaan ja kantamaan kaikkien ihmisten synnit ristille, sitten oli ilosanoman aika. Silloin Jeesus kehotti seuraajiaan viemään suurenmoista sanomaa eteenpäin.
Tänäänkin on suuri tilaus ehdottomalle ja vapaalle Jumalan armolle. Armon täytyy ulottua myös kiusatuille, epäonnistuneille ja ulkopuolella oleville – muuten olemme kadottaneet Jeesuksen sanoman ytimen.
